Moment with notes. Moment with music. Moment with great feeling of being alive.

Eilen oli pitkä päivä: heräsin aamulla jo kahdeksan maissa, kävin poliisiasemalla hoitamassa ajokortti- & järjestyksenvalvoja-asioita ja iltakeittiö kutsui yhdestä kuuteen, jolloin meillä oli paljon tekemistä. Tarkoituksena oli vielä illalla lähteä ulos ja vaikka jalkojeni puolesta harkitsinkin päätöksen perumista, olen onnellinen, etten sitä tehnyt. Sielu ja hermot lepäsivät ja rentoutuivat pitkästä aikaa niin totaalisesti! Ei mennyt siis pitkään, kun tiesin olevani oikeassa paikassa.

Hot Special. :) 

Oli siis marraskuun ensimäinen keskiviikko (7.11.2012), jolloin todella hyväksi toteamassani ravintola King's Crown:ssa oli jazz & blues jamit. Jo pidemmän aikaa on ollut tarkoitus käydä tsekkaamassa meno, mutta aina joko muisti, raha, aika tai jaksamisen puute on vaivannut. Olen jo aikaisemmin rakastunut paikkaan ja todennut sen olevan yksi lempipaikoistani Kuopiossa. Ja tähän vaikuttaa monta asiaa, ei vain alakerrassa oleva musiikkikauppa. Siellä on todella hyvät tarjottavat niin kahvin, juomien kuin ruoankin puolesta ~ laatu on siis taattu, eikä hintakaan ole huono, vaan juuri sopiva: sekä asiakkaalle että omistajille&työntekijöille reilu! Lisäksi paikka on miellyttävän oloinen: sisustus on siisti, tunnelmallinen ja persoonallinen. Taustalla soi loistavaa musiikkia (ei vain jokapäiväistä radio Voicea tai NRJ:tä joka paikassa, vaan oikeasti musiikkia!), joka ei ehkä ihan jokaiseen nykyjonneen ja -lissuun iske. Mutta paikan ikkunassakin lukee Music café - eli odotuksenne olkoon omien mielikuvienne harhaanjohtamia, mutta loistopaikka se on silti!

Paikka oli aika täysi, mikä tietenkin kertoo jo jotain.

Jos kaupunkilaistuminen tarkoittaa sitä, minkälainen fiilis tulee kun siellä käy ja kuinka iloinen & onnellisen oloinen on sieltä pois lähtiessäkin - kuinka se piristää päivää... Olen onnellisesti kaupunkilainen.

Aivan loistava meno!! Hiukka vanhempaa väkeä oli soittamassa ja pari nuorta laulajaakin välillä vilahti, mutta kyllä siinä silti käsi ja jalka taputti tahtia soiton aikana, pää hyräili melodiaa, ihminen innostui soolojen jälkeen ~ puhumattakaan aplodeista! Olen myös iloinen että jaksoin järkkärin ottaa mukaan, kivoja kuvia niin muistoina kuin taidekuvauksen mielessä sain. Vaikka salamalla en kehdannut ottaa ja osa on hiukan tärähtäneitä, niin tuli kyllä parhaimpia muistoja kyllä kerättyä samalla. Tässä välissä sanon myös, että jos haluatte ottamiani kuvia itsellenne, niin kysykää mielellään ensin minulta lupa.

Eksyin vielä jamien jälkeen juttelemaan soittajien kanssa musiikista, ja täytyy sanoa, että hirmuinen himo iski 

taas soittamiseen. Jos näkee osaavia ihmisiä pitämässä hauskaa, se tuo motivaatiota ihan eri tavalla. Ja jotenkin tämä oli muutenkin juuri sitä, mitä kaipasin. Ja seurassani olleen ystävän sanoin: samalla heräsi taas usko ja toivo musiikkiin. Kaiken ei ole pakko toistaa itseään tai olla niitä jokaäpäiväisiä "radiohittejä". Ei niissä sinällään mitään pahaa ole, toisinaan niitäkin tykkää kuunnella. Mutta välillä vain tarvitsee jotain hyvällä tavalla niin erilaista.

Suurin osa kokoonpanosta. Huippuja ihmisiä, kivaa oli heidän kanssaan jutella! Vasemmalla olevan pianistin kanssa pääsin juttelemaan jo tiistaina: "Normaalisti olemme kuin pölynimureita - asiakkaiden keskustellessa suhisemme nurkassa hiljaa. Jameissa on toisin." Ja niinhän se oli. :) Piano, kitara, basso, trumpetti, rumpali, saksofoni.

Huuliharppu, klarinetti & saksofoni. Pari laulajaakin oli ja soittajat vaihtuivat/vaihtoivat välillä paikkaa.

Feeling alive. Again. Thank you.