Just thinkin'...
Tänä päivänä tuli käytyä hoitelemassa asioita yleisen elämänpohdinnan lisäksi. Nyt on opiskelijakortti joka käy myös Mr. VR:lle, lankaa, passikuvia, lainanuotteja kirjastosta, autokin on otettu pois käytöstä talven ajaksi. Koska sitä en käytä talvella niin paljon, niin näin ei tarvitse maksaa uutta pysäköintitunnusta ja bussit kulkevat, kuten myös isän ja veljen kyydit.
Viime aikoina päällimäisenä ajatuksena on ollut, mitä täällä oikein tapahtuu? Joitakin ystäviä näkee niin harvoin, joitakin usein. Aina ei voi olla siellä missä haluaisi. Ystäviä menee yhteen ja eroaa, jolloin tietysti toivoo parasta sekä yksilön että kaikkien kannalta. Paljon päällekkäisiä tapahtumia. Kuka turhauttaa ja ketä, ketkä ovat väleissä ja ketkä ei. Yleistä stressiä tuntuu olevan ainakin hiukan kaikilla vaikka mistä aiheista. Kuka haluaa keneltä - ja eritoten: mitä?
Tämä saa vain jotenkin niin mietteliääksi. Eikä pelkästään omien asioiden kohdalta, vaan myös yhteiskunnan kannalta. Mikä syksyssä saa ihmiset stressaamaan asioista normaalia enemmän? (Ei faktaa, vain havainto.) Vuodenaika siinä missä joku muukin, ja toisaalta aika kaunis. Itselleni syksy on enempi miettimisen ja rauhoittumisen aikaa, tulee kivan pimeää vaihteeksi ja tunnelmallista. Silloin on kiva pysähtyä ja tarkastella, mihin suuntimaan sitä ollaan elämän eri osa-alueilla menossa - ja korjata ne jos on tarpeen. Tämä joskus vaikuttaa ystävieni silmiin sille, että minua vaivaa tai häiritsee jokin & käyttäydyn muuten normaalia "omituisemmin". Eli olen hiljaisempi ja hiukan "eristäytyneempi", jolloin varsinkin uudet tuttavuudet saavat oman päänsä äkkiä sekaisin. Ne jotka tuntevat minut paremmin, eivät taas ole ihan niin huolissaan (mikä on yleisesti ottaen ihan hyvä), sillä syvällisten miettiminen ja toisen asian puhuminen ei onnistu minulta yhtä aikaa.
Kuitenkin: miksi (jotain) tapahtuu ja miten (niihin) pitäisi reagoida? Ja ennen kaikkea: milloin. Monesti tuntuu kävelevän oman hetkensä ohi - mikä toisinaan osoittautuukin hyväksi ratkaisuksi. Joskus näkee jo kaukaa, että tähän junaan ei kannata hypätä vaan menee mieluummin kävellen toista reittiä, nk. omaa polkua. Kaikilla meillä on joskus kiire, sen ymmärrän. Mutta toisinaan ihmisillä tuntuu olevan niin kiire elää, että he jättävät pienimmät & ehkä jopa ne tärkeimmät asiat huomiotta. Juuri ne, mitkä tekevät elämästä elämisen arvoisen. Joskus niitä ei huomaa, eikä niille jälkeenpäin voi mitään. Mutta en ymmärrä, kuinka jotkut näkevät niiden olevan siinä - ja jättävät ne silti huomiotta.
Yleisen aivojenkulutuksen lisäksi muutama pianollinen kappale, jotka olen todennut hyviksi kun haluaa miettiä syvällisiä (pianomusa on tänään päiväni teema):
Viime aikoina päällimäisenä ajatuksena on ollut, mitä täällä oikein tapahtuu? Joitakin ystäviä näkee niin harvoin, joitakin usein. Aina ei voi olla siellä missä haluaisi. Ystäviä menee yhteen ja eroaa, jolloin tietysti toivoo parasta sekä yksilön että kaikkien kannalta. Paljon päällekkäisiä tapahtumia. Kuka turhauttaa ja ketä, ketkä ovat väleissä ja ketkä ei. Yleistä stressiä tuntuu olevan ainakin hiukan kaikilla vaikka mistä aiheista. Kuka haluaa keneltä - ja eritoten: mitä?
Tämä saa vain jotenkin niin mietteliääksi. Eikä pelkästään omien asioiden kohdalta, vaan myös yhteiskunnan kannalta. Mikä syksyssä saa ihmiset stressaamaan asioista normaalia enemmän? (Ei faktaa, vain havainto.) Vuodenaika siinä missä joku muukin, ja toisaalta aika kaunis. Itselleni syksy on enempi miettimisen ja rauhoittumisen aikaa, tulee kivan pimeää vaihteeksi ja tunnelmallista. Silloin on kiva pysähtyä ja tarkastella, mihin suuntimaan sitä ollaan elämän eri osa-alueilla menossa - ja korjata ne jos on tarpeen. Tämä joskus vaikuttaa ystävieni silmiin sille, että minua vaivaa tai häiritsee jokin & käyttäydyn muuten normaalia "omituisemmin". Eli olen hiljaisempi ja hiukan "eristäytyneempi", jolloin varsinkin uudet tuttavuudet saavat oman päänsä äkkiä sekaisin. Ne jotka tuntevat minut paremmin, eivät taas ole ihan niin huolissaan (mikä on yleisesti ottaen ihan hyvä), sillä syvällisten miettiminen ja toisen asian puhuminen ei onnistu minulta yhtä aikaa.
Kuitenkin: miksi (jotain) tapahtuu ja miten (niihin) pitäisi reagoida? Ja ennen kaikkea: milloin. Monesti tuntuu kävelevän oman hetkensä ohi - mikä toisinaan osoittautuukin hyväksi ratkaisuksi. Joskus näkee jo kaukaa, että tähän junaan ei kannata hypätä vaan menee mieluummin kävellen toista reittiä, nk. omaa polkua. Kaikilla meillä on joskus kiire, sen ymmärrän. Mutta toisinaan ihmisillä tuntuu olevan niin kiire elää, että he jättävät pienimmät & ehkä jopa ne tärkeimmät asiat huomiotta. Juuri ne, mitkä tekevät elämästä elämisen arvoisen. Joskus niitä ei huomaa, eikä niille jälkeenpäin voi mitään. Mutta en ymmärrä, kuinka jotkut näkevät niiden olevan siinä - ja jättävät ne silti huomiotta.
Yleisen aivojenkulutuksen lisäksi muutama pianollinen kappale, jotka olen todennut hyviksi kun haluaa miettiä syvällisiä (pianomusa on tänään päiväni teema):
Ludovico Einaudi - divenire
Loved and Lost (original)
"Keep Waiting" (NIKI Part 3)
Kommentit
Lähetä kommentti