Kaksi tietä: kun et tiedä mitä haluat.
Onnellinen elämä - tietysti. Se on pääasia johon kaikki tähtäävät. Mutta onnellinenkin voi olla niin monella tapaa. Tärkeintä on, että tuntee itsensä kokonaiseksi. Se luo mahdollisuuden onnellisuuden tunteeseen, right?
Missä kulkee paras tie, se mitä voi sanoa omaksi ja johon olisi tyytyväinen? Sillä kerran kun on tehnyt päätöksen ja laskenut jalkansa jonnekin jatkaakseen eteenpäin valitsemallaan tavalla, niin ei haluaisi palata takaisin sanoen "En minä sittenkään..." Jos taas istuu rauhassa puun alle miettimään ja katselemaan ympärillään olevia asioita, saattaa toinen näistä poluista sulkeutua.
Eilen järjestin pikkujoulut yhdelle pienistä piireistäni. Ihmisiä pääsi mukavasti paikalle ja kaikilla oli hauskaa. Pääasia, josta olen todella iloinen. Oli ihana nähdä rakkaita ja ihania ystäviä ja jutella heidän kanssaan. Itsellänikin oli pitkästä aikaa todella hauskaa.
Oli musiikkia, istumapaikkoja, ruokaa - tunnelmaa. Suurin osa jatkoi illasta vielä baariin. Valittamista illasta ei juuri ole: paikat pysyivät suhteellisen siisteinä ja ihmiset käyttäytyivät asiallisesti, vaikka booliakin kului illan aikana jonkin verran.
En vain mahda itselleni mitään, että viime aikoina päässä on pyörinyt baareilu ym. touhu - tosin eri tavalla kuin ehkä voisi luulla. Viime aikoina ei ole ollut kovinkaan hinkua baareiluun tai juomiseen "nyt pidetään hauskaa" meiningillä, mikä on mielestäni hyvä. Pikemminkin päin vastoin: olen käynyt pariin otteeseen ulkona, mutta vain kuuntelemassa livemusiikkia. Ei ole kauaa kun kävin hyvän ystävän kanssa lenkillä. Olen piirtänyt, katsellut elokuvia, soittanut musiikkia... ollut enemmän oma itseni. Juomis/biletyspaikat eivät ole vähään aikaan innostaneet ollenkaan. Kerran kaverit saivat houkuteltua mukaan, mutta silloinkin menin vain ihmisten takia: en juonut mitään. Jos olen jotain ottanut, niin vain ja ainoastaan yhden - enkä mielellään sitäkään. Joku yksittäinen mieltä & sydäntä lämmittävä ja hyvästi maustettu kaakao tai muu vastaava on voinut olla poikkeus, mikä on käynyt mielessä.
Jotenkin eksyin miettimään jossain vaiheessa: minne on jäänyt hauskanpito ilman voimajuomia? Se puhtaasti onnellinen aika, jolloin teimme näitä samoja asioita vielä hauskemmalla ja paremmalla lopputuloksella ~ ilman alkoholia. Nykyään jos tämäntyyppisiä ehdottaisi, niin aina joku huutaisi nurkan takaa "eiku pitää olla juomistaaaaaaaaaaaahh!!!"
Miksi, jos saan kysyä?
Eivätkö nuoret aikuiset enää osaa pitää puhtaasti hauskaa ilman pientä hiprakkaa tai päiväkännejä? Tai jos pitävät, niin sitten asiat ovat hyvinkin arkisia: katellaan leffaa, tehdään ruokaa yms, mikä on ok. Mutta jos on vähänkin erikoisempi tapahtuma, minkä tyyppistä ei ihan heti ole tulossa vastaan, niin heti pitää olla terästämässä juomia.
Missä kulkee paras tie, se mitä voi sanoa omaksi ja johon olisi tyytyväinen? Sillä kerran kun on tehnyt päätöksen ja laskenut jalkansa jonnekin jatkaakseen eteenpäin valitsemallaan tavalla, niin ei haluaisi palata takaisin sanoen "En minä sittenkään..." Jos taas istuu rauhassa puun alle miettimään ja katselemaan ympärillään olevia asioita, saattaa toinen näistä poluista sulkeutua.
Minne meillä on kiire?
Eilen järjestin pikkujoulut yhdelle pienistä piireistäni. Ihmisiä pääsi mukavasti paikalle ja kaikilla oli hauskaa. Pääasia, josta olen todella iloinen. Oli ihana nähdä rakkaita ja ihania ystäviä ja jutella heidän kanssaan. Itsellänikin oli pitkästä aikaa todella hauskaa.
Oli musiikkia, istumapaikkoja, ruokaa - tunnelmaa. Suurin osa jatkoi illasta vielä baariin. Valittamista illasta ei juuri ole: paikat pysyivät suhteellisen siisteinä ja ihmiset käyttäytyivät asiallisesti, vaikka booliakin kului illan aikana jonkin verran.
En vain mahda itselleni mitään, että viime aikoina päässä on pyörinyt baareilu ym. touhu - tosin eri tavalla kuin ehkä voisi luulla. Viime aikoina ei ole ollut kovinkaan hinkua baareiluun tai juomiseen "nyt pidetään hauskaa" meiningillä, mikä on mielestäni hyvä. Pikemminkin päin vastoin: olen käynyt pariin otteeseen ulkona, mutta vain kuuntelemassa livemusiikkia. Ei ole kauaa kun kävin hyvän ystävän kanssa lenkillä. Olen piirtänyt, katsellut elokuvia, soittanut musiikkia... ollut enemmän oma itseni. Juomis/biletyspaikat eivät ole vähään aikaan innostaneet ollenkaan. Kerran kaverit saivat houkuteltua mukaan, mutta silloinkin menin vain ihmisten takia: en juonut mitään. Jos olen jotain ottanut, niin vain ja ainoastaan yhden - enkä mielellään sitäkään. Joku yksittäinen mieltä & sydäntä lämmittävä ja hyvästi maustettu kaakao tai muu vastaava on voinut olla poikkeus, mikä on käynyt mielessä.
Jotenkin eksyin miettimään jossain vaiheessa: minne on jäänyt hauskanpito ilman voimajuomia? Se puhtaasti onnellinen aika, jolloin teimme näitä samoja asioita vielä hauskemmalla ja paremmalla lopputuloksella ~ ilman alkoholia. Nykyään jos tämäntyyppisiä ehdottaisi, niin aina joku huutaisi nurkan takaa "eiku pitää olla juomistaaaaaaaaaaaahh!!!"
Miksi, jos saan kysyä?
Eivätkö nuoret aikuiset enää osaa pitää puhtaasti hauskaa ilman pientä hiprakkaa tai päiväkännejä? Tai jos pitävät, niin sitten asiat ovat hyvinkin arkisia: katellaan leffaa, tehdään ruokaa yms, mikä on ok. Mutta jos on vähänkin erikoisempi tapahtuma, minkä tyyppistä ei ihan heti ole tulossa vastaan, niin heti pitää olla terästämässä juomia.
Mitä meille on tapahtunut?
Ihmiset jännittää liikaa asioiden tekemistä päin ja rentoutuminen on helpompaa kanssa kuin ilman. Surullistahan se on, mutta jokaisen oma valinta, että kuinka he pitävät hauskaa. Meidän vain pitää mukautua heidän tapoihinsa. :P
VastaaPoistaJeap. Eikä sinällään alkoholin käytössä mitään väärää ole. Harmittaa vain ainainen viinanvonkaus joka ikiseen hauskaan asiaan mitä on. Parhaimmat muistot kun ovat (ainakin minulle) syntyneet ilman alkoholia. Sitten sitä ihmetellään minne jäi se todella iloinen ja vielä onnellisempi aika kuin mitä nyt on. Niinpä niin...
PoistaMie luulen et se muiden ihmisten luoma paine siitä millainen sinun täytyy olla on liian suuri että uskaltaisi tehdä mitä vain ilman jotain joka poistaa estot.
VastaaPoistaItse olimme niitä toisia nuoria kahden ystäväni kanssa. Paahdettiin vaahtokarkkeja ilosaaressa kun toiset ryyppäsivät ja laulettiin lasten lauluja kurkku suorana kunnes läheisiltä baarilaivoilta karjuttiin "Nyt loppu tuo!" tai "Turpa kiinni!". Käytiin lasten leikkipaikoilla leikkimässä ja ainba etittiin paikka jossa voi paahtaa vaahtokarkkeja. Ja laulaa lastenlauluja kurkku suorana. Luulen että meillä oli hauskempaa kuin muilla parikymppisillä siellä baarissa.
Jep, itse arvostan suuresti henkilöitä, joiden ei tarvitse joka viikonloppu hihhuloida baareissa. Se osoittaa, että on muutakin elämää ja innovaatiota - tärkeämpiä asioita. Toki onhan se ok että välillä käy (toisinaan tekee hyvääkin), mutta juuri esim. tuollaisten kaveriporukoiden illanvietoissa jos jatkuvasti tulee esille niin rupeaa hiukan ärsyttämään Just vaahtokarkkien paahtaminen tai muutenkin grillaaminen kavereitten kanssa on huippua kesäisin, sitten kun on järvi vieressä minne voi hyppiä niin tarviiko niitä muita nesteitä ollenkaan...?
VastaaPoista