Normaali sateinen sunnuntai

Välillä on ollut ajatuksia ja mietteitä siitä, kuinka sopeudun tänne. En oikein tunne vielä ketään ja asiat ovat levällään. Olen vain yrittänyt olla oikeassa paikassa oikeaan aikaan, mikä on jo ajatuksena osoittautunut hiukan haasteelliseksi.

Kun ei tiedä missä pitäisi olla, on parempi vaeltaa avoimin mielin ja katsoa mitä tapahtuu.

Eilen Marco vei minut keskustaan ja jätti minut ystävänsä Mirkon hoiviin. Hetken aikaa juttelimme, sitten hän esitteli minut vuokraisännilleen. Minulle selvisi, että joulukuun alusta minun olisi mahdollista saada oma huone tästä asunnosta, kun tilaa tulisi jonkun muun pois muuttaessa. Kylpyhuone ja muut yleiset tilat olisivat yhteisiä, koiraakin saa aina käyttää lenkillä jos haluaa - vuokrakaan ei olisi paha. Siinä yksi varteenotettava mahdollisuus (ainakin aluksi), mikäli omaa asuntoa ei meinaa löytyä.

Kun olimme vaihtaneet puhelinnumeroita isäntien kanssa, Mirko lähti näyttämään minulle sateista, mutta kuvankaunista Westportia. Itse asiassa sana "kuvankaunis" ei riitä, sillä näkemäni kuvat tästä paikasta eivät anna oikeutta todellisuudelle - vai pitäisikö sanoa: unelmalle? Kävelimme katuja pitkin ja hän kertoi mistä löytyy mitäkin, kävimme pyörähtämässä pikaisesti myös Supervalussa, ilmeisesti hiukan fiinimmässä ruokakaupassa. Tämän jälkeen lähdimme kohti hänen entistä työpaikkaansa, jossa hänen ystävänsä tekevät remonttia. La bella vita - olin nähnyt tämän ravintolan aikaisemmin kuvissa, mutta silti minulla ei ollut harmainta aavistusta, mitä kaikkea se tulisi minulle tarjoamaan.

Avoin mieli.

Astuttuamme sisään, tutustuin Thomasiin ja Nicoloon, saksalaiseen ja italialaiseen (yllätys). Hetken aikaa juttelimme, sitten lähdimme Thomasin ja Mirkon kanssa hakemaan pitsaa ja pari pulloa olutta. Mikäs siinä, mukavaa seuraa, ruokaa ja juomista. Syömisen jälkeen Nicolo jäi vielä puunaamaan keittiötä, kun Mirko ja Thomas päättivät näyttää minulle pari pubia.

Ensin perinteiseen, sitten menimme sivuoven kautta viereiseen. Välissä kävimme uudelleen ravintolassa, Mirko lähti hoitamaan omat asiansa tällä välin ja minä, Thomas ja Nicolo lähdimme pelaamaan biljardia ja dartsia. Tuli juteltua maailman tilanteesta, musiikista, politiikasta, Suomesta, Irlannista, Saksasta, Italiasta - pääsin jopa osoittamaan hiukan kielitaitoani. Lopulta päädyimme samaan pubiin mistä aloitimme, jolloin Mirkon seuraan oli liittynyt myös Marco. Siinä vielä juteltiin jonkin aikaa ja kävimme pikaisesti Mirkon asunnolla. Tämän jälkeen Marco heitti minut hotellille, asuuhan hän toisessa kaupungissa, joten hän oli joka tapauksessa autolla. Hotelliin päästyäni kävin vaihtamassa pari sanaa työkaverini Dermotin kanssa huomisesta ja painuin nukkumaan.

Päivän saldo? Kaupunkiin tutustumista, paikkojen näkemistä, ehkä mahdollinen asunto, ruokaa, olutta ja uusia ystäviä. Valittaa en oikein voi enkä halua, varsinkin kun minulle sanottiin, että minun pitää ensi viikolla (viimeistään) ilmoittaa itsestäni Thomasille, milloin pystyn taas pelaamaan biljardia hänen kanssaan. Ottaen huomioon epäilykseni, että näinköhän minä sopeudun tänne tai saan ystäviä vielä pitkään aikaan, entä jos on huono olla, yksinäistä ja en viihdy? Eilinen todisti kaiken vääräksi: olen onnellisempi kuin osasin kuvitella - minä viihdyn täällä, nautin olostani. On kuin olisi kotona, taas.

Eli aika perinteinen sateinen sunnuntai.