On my way
Vihdoin ja viimein pääsen kirjoittamaan kolmesta ensimmäisestä päivästäni reissussa. Nyt olemme siis viimein täällä Ballinassa (lausutaan pehmeästi Ballinaa), Mount Falconissa. Sen voin kertoa, että kerrankin Internetissä näkemäni kuvat vastaavat todellisuutta. Paikka on aivan uskomaton!
Perjantain junamatka meni hyvin, vaikkakin alku oli itselleni hiukan haastava. Kun isäni heitti meidät juna-asemalle, kaikki se jännitys sekä tieto, että hätäjarruja ei voi painaa pohjaan, iski tajuntaan kerralla. Olin oikeasti lähdössä ehkä yhteen suurimpaan elämäni seikkailuun.
Juna oli kerrankin ajoissa sekä Kuopiossa että Helsingin päässä. Matka sujui aika hyvin, mitä nyt oli todella tylsistyttävää ja pitkäveteistä, kuten junissa yleensä. Hupia minulle antoi miehenturjakkeen kiroaminen, kun Suomi-Norja olympiakiekko-ottelu pätki aina pariksi minuutiksi kerrallaan. Junasta lähdimme sitten miehekkeeni sukulaisten luo yöksi, jossa saimme kunnon väli-/iltapalaa. Kiitos siitä, ettei meidän tarvinnut nukkua lentokentällä. Pienempien mentyä nukkumaan, jäimme kuitenkin jutustelemaan vielä vähän pidemmäksi aikaa. Lopputulos oli, että nukkumaan mentiin klo 1 aikaan aamulla, nukahdettiin ehkä n. klo 2 aikoihin ja herätys oli klo 5. Eli kolmen tunnin yöunilla mentiin. Väsytti, vaikkakin yllättävän vähän.
Lentokenttä oli aivan tukossa jo kuuden aikoihin aamulla, sillä alkoihan jo pääkaupunkiseudulla talvilomat. Ei muuta kuin check-in tekemään ja jonottamaan päälle 50m jonoon, että saataisiin ylimääräiset laukut pois käsistä. Onneksemme paikalle tuli henkilökuntaa, joka ohjasi juuri meidän kohdaltamme Manchesterin lennolle menevät hiukan kauemmas pääovilta - Finnairilla oli ko. lennolle väliaikainen piste bag-drop:ssa. Näin ollen pääsimme varmaan päälle 100 ihmisen ohi. Aikaa meni turvatarkastuksien kanssa kutakuinkin 15min, minkä jälkeen menimme aamupalalle.
Juuri ennen Manchesterin lennon lähtöä kuulin, että Brittein saarilla on hiukan tuulta ja myrskyä. Olihan se kyyti hiukan töyssyistä, mutta Finnairin pienkone selvisi hienosti. Mancesterin kentällä olikin sitten noin 2h aikaa palloilla, vaikka kone oli 10min myöhässä kovan vastatuulen vuoksi. Siellä tuli käytyä Soho:ssa välipalalla sekä World of Whiskeys kaupassa. Tuossa taivaallisessa viskimaailmassa seurassani matkustava karvainen turjake erehtyi juttelemaan ehkä hiukan liian pitkään viskimestarin kanssa (unohtamatta maistiaisia), minkä seurauksena melkein myöhästyimme Aer Linguksen lennolta Dubliniin. Onneksi kone odotti meitä, ja pyllyn kolahdettua penkkiin olimmekin jo menossa. Kone oli vielä edellistäkin pienempi potkurikone, mikä saattoi vaikuttaa siihen, että lento muistutti välillä enemmän linnanmäen vanhaa vuoristorataa.
Dublinin kentällä tajusimme, että samassa koneessa oli tullut pari muutakin meidän koulustamme - joten kysyimme, minne he olivat menossa. Teemu (miehekkeeni) ajatteli nimittäin, että matka joutuisi mukavammin, jos saisimme vuokra-auton, jonka voisi jättää Ballinaan. Olisimme voineet kulkea samalla autolla, mikä olisi tullut kaikille halvemmaksi. Valitettavasti tämä ei kuitenkaan onnistunut, sillä vuokra-autoja voi jättää vain niihin kaupunkeihin, missä on lentokentät. Piti siis kulkea eri busseilla.
Bussiin viimein päästyämme oli edessä 4h 15min matka kohti Ballinaa. Hyvää aikaa siis torkkua ja (valoisan aikaan) katsella kaupunkeja ja niiden taloja. Aikaa kului hyvin myös seuratessa bussikuskin tekoja, se herra oli nimittäin aikamoinen pakkaus! Milloin hän ärähteli asiakkaille väärin merkityistä lipuista ja milloin heitteli vääriä lippuja palloina ulko-oven toiselle puolelle. Aivan toisenlaista kuin Suomessa. Klo 19:45 paikallista aikaa (UTM +0) saavuimme Ballinan pysäkille. Siellä meitä oli vastassa autonkuljettaja Bart, joka toi meidät tavaroinemme Mount Falconiin. Vaikka oli pimeää, niin näky oli mahtava.
Saimme pikaisen tutustumisen sisätiloihin ja keittiöön, sekä aivan lähiympäristöön. Sen jälkeen pääsimme asunnollemme heittämään ylimääräiset tavarat käsistämme pois. Sekaisin kaikesta näkemästäni, kiireestä ja väsymyksestä varmaan puolet asioista meni ohi korvien. Mutta oli se sen arvoista, sillä laukut jätettyämme ja päärakennukseen palattuamme saimme eteemme kaksi kappaletta kylmää (hana) Guinnessia sekä hampurilaislautaset, mitkä söimme Loungessa. Tämän jälkeen lähdimme takaisin valitsemaan makuuhuonetta, jossa nukkuisimme.
Pikaisessa tutkimuksessa selvisi, että meillä on useampi makuuhuone ja vessa/kylpyhuone, keittiö ja olohuone. Silmät eivät kuitenkaan meinanneet enää pysyä auki, joten oli aika valita mukavimman näköinen sänky ja ruveta nukkumaan.
Aamulla ollessamme hiukan virkeämpiä, rupesimme tutkimaan taloa paremmin. Courtyard 13 sisältää neljä makuuhuonetta, neljä wc:tä, joista kahdessa on suihku ja yhdessä myös kylpyamme. Asunto on kaksikerroksinen, keittiössä ja olohuoneessakin on mukavasti tilaa - puhumattakaan omasta ruokailutilasta tai kodinhoitohuoneesta. Meillä on myös takapihaakin, ulko-ovia on yhteensä kolme. Mukana myös jääkaappi, astian- ja pyykinpesukoneet.
Aamu alkoi rauhallisesti kupillisella teetä, minkä jälkeen lähdimme päärakennukseen kyselemään, mistä voisi tilata taksin keskustaan. Ystävällinen vastaanotto antoi meille numeron ja ohikulkeva henkilökuntaan kuuluva henkilö kertoi meille paremmin paikasta ja antoi kartan, jotta voimme itse tutkia paikkaa palatessamme kaupungilta. Taksi tulikin alle 10 minuuttiin ja matkasta Ballinan keskustaan meiltä veloitettiin työntekijäalennus, mikä toimi vain tällä ko. taksiyhtiöllä, joka tekee yhteistyötä Mount Falconin kanssa.
Ensimmäisenä kiersimme taksikuskin ehdottaman lenkin parin korttelin ympäri. Sunnuntaina ennen klo 12 kaupungissa ei ollut vielä hirveästi ihmisiä tai elämää, joten saimme olla rauhassa turisteja ja heilua kameran kanssa. Matkalla näimme niin kapakoita, vaatekauppoja kuin ravintoloita ja kahviloitakin. Ja sen sanon, että brittiläisissä ja irlantilaisissa taloissa on se oma viehätyksensä ja sielunsa, toisin kuin Suomen palikkataloissa.
Dublinissa muistamme nähneemme Spar -kauppoja, mutta täältä löytyikin Tesco. Kuitenkin tarvitsimme hiukan aamu- ja iltapalaa asuntoomme, joten eikun sinne siis! Samalla tuli ostettua pesuaineita. Myöhemmin tuli kuitenkin löydettyä hieman pesuaineita keittiön lavuaarin alta, mutta ainakin riittää.
Tuotteet ovat hiukan halvempia, riippuen tuotemaasta. Hintaero Suomen tuotteisiin vaihtelee yleisimmin 2-5€ välillä, mikä kyllä kelpaa opiskelijalle. Näin ollen kauppareissu ei tullut edes hirmuisen kalliiksi tavaramäärään nähden.
Kun ostokset oli purettu, lähdimme (hiukan myöhemmin) takaisin päärakennukseen lounaalle. Ruokaa oli niin runsaasti, että myönnän tiputtaneeni jonkin verran henkilökunnan kanttiinin biojäteastiaan (saimme keittöltä ihan omat ravintola-annokset). Maha tuli niin täyteen, että oli aika viimein kävellä paikkaa ympäri, jotta ruoka hiukan vajuisi.
Kävimme hautausmaalla (eräs hautakammio jäi vielä tutkimatta epähuomiossa, mikä on kuulema niin pieni, että lehmät käyttävät sitä rapsuttaakseen itseään), kävelimme Woodlands:n ohi ja Lakeside:n läpi. Uskomattomia maisemia, ja pääsimme jopa todistamaan erään lohen perhokalastamista. Löydettyämme vanhan kaivon takapihamme metsiköstä, lähdimme jälleen sisätiloihin. Tällä kertaa kuluttamaan aikaa UNOn ja kuvien siirtämisen parissa.
Ja näin pääsemme tämän pikatiivistyksen kautta tähän hetkeen: siihen, että istumme vakiopaikassamme Loungen nurkkapöydässä ja kirjoitamme omia blogipäivityksiämme vuorotellen samalla läppärillä.
Perjantain junamatka meni hyvin, vaikkakin alku oli itselleni hiukan haastava. Kun isäni heitti meidät juna-asemalle, kaikki se jännitys sekä tieto, että hätäjarruja ei voi painaa pohjaan, iski tajuntaan kerralla. Olin oikeasti lähdössä ehkä yhteen suurimpaan elämäni seikkailuun.
Oli mentävä ja sanottava heipat, väliaikaisesti.
Juna oli kerrankin ajoissa sekä Kuopiossa että Helsingin päässä. Matka sujui aika hyvin, mitä nyt oli todella tylsistyttävää ja pitkäveteistä, kuten junissa yleensä. Hupia minulle antoi miehenturjakkeen kiroaminen, kun Suomi-Norja olympiakiekko-ottelu pätki aina pariksi minuutiksi kerrallaan. Junasta lähdimme sitten miehekkeeni sukulaisten luo yöksi, jossa saimme kunnon väli-/iltapalaa. Kiitos siitä, ettei meidän tarvinnut nukkua lentokentällä. Pienempien mentyä nukkumaan, jäimme kuitenkin jutustelemaan vielä vähän pidemmäksi aikaa. Lopputulos oli, että nukkumaan mentiin klo 1 aikaan aamulla, nukahdettiin ehkä n. klo 2 aikoihin ja herätys oli klo 5. Eli kolmen tunnin yöunilla mentiin. Väsytti, vaikkakin yllättävän vähän.
Lentokenttä oli aivan tukossa jo kuuden aikoihin aamulla, sillä alkoihan jo pääkaupunkiseudulla talvilomat. Ei muuta kuin check-in tekemään ja jonottamaan päälle 50m jonoon, että saataisiin ylimääräiset laukut pois käsistä. Onneksemme paikalle tuli henkilökuntaa, joka ohjasi juuri meidän kohdaltamme Manchesterin lennolle menevät hiukan kauemmas pääovilta - Finnairilla oli ko. lennolle väliaikainen piste bag-drop:ssa. Näin ollen pääsimme varmaan päälle 100 ihmisen ohi. Aikaa meni turvatarkastuksien kanssa kutakuinkin 15min, minkä jälkeen menimme aamupalalle.
 |
| Kana-avokadopatonkia ja jaffaa. Tuntui hyvälle. |
Juuri ennen Manchesterin lennon lähtöä kuulin, että Brittein saarilla on hiukan tuulta ja myrskyä. Olihan se kyyti hiukan töyssyistä, mutta Finnairin pienkone selvisi hienosti. Mancesterin kentällä olikin sitten noin 2h aikaa palloilla, vaikka kone oli 10min myöhässä kovan vastatuulen vuoksi. Siellä tuli käytyä Soho:ssa välipalalla sekä World of Whiskeys kaupassa. Tuossa taivaallisessa viskimaailmassa seurassani matkustava karvainen turjake erehtyi juttelemaan ehkä hiukan liian pitkään viskimestarin kanssa (unohtamatta maistiaisia), minkä seurauksena melkein myöhästyimme Aer Linguksen lennolta Dubliniin. Onneksi kone odotti meitä, ja pyllyn kolahdettua penkkiin olimmekin jo menossa. Kone oli vielä edellistäkin pienempi potkurikone, mikä saattoi vaikuttaa siihen, että lento muistutti välillä enemmän linnanmäen vanhaa vuoristorataa.
 |
| Teemu ja Viskimaestro |
Dublinin kentällä tajusimme, että samassa koneessa oli tullut pari muutakin meidän koulustamme - joten kysyimme, minne he olivat menossa. Teemu (miehekkeeni) ajatteli nimittäin, että matka joutuisi mukavammin, jos saisimme vuokra-auton, jonka voisi jättää Ballinaan. Olisimme voineet kulkea samalla autolla, mikä olisi tullut kaikille halvemmaksi. Valitettavasti tämä ei kuitenkaan onnistunut, sillä vuokra-autoja voi jättää vain niihin kaupunkeihin, missä on lentokentät. Piti siis kulkea eri busseilla.
Matkalaukkuja hakiessamme bussimme oli kerennyt jo mennä, joten jouduimme odottamaan seuraavaa parin tunnin ajan. Aikaa oli mukava viettää AMT Coffeessa. Voin sanoa, että aivan loistavat Yogushake:t! Itselläni oli hasselpähkinä, viereisessä suklaa.
Bussiin viimein päästyämme oli edessä 4h 15min matka kohti Ballinaa. Hyvää aikaa siis torkkua ja (valoisan aikaan) katsella kaupunkeja ja niiden taloja. Aikaa kului hyvin myös seuratessa bussikuskin tekoja, se herra oli nimittäin aikamoinen pakkaus! Milloin hän ärähteli asiakkaille väärin merkityistä lipuista ja milloin heitteli vääriä lippuja palloina ulko-oven toiselle puolelle. Aivan toisenlaista kuin Suomessa. Klo 19:45 paikallista aikaa (UTM +0) saavuimme Ballinan pysäkille. Siellä meitä oli vastassa autonkuljettaja Bart, joka toi meidät tavaroinemme Mount Falconiin. Vaikka oli pimeää, niin näky oli mahtava.
 |
| Tuuli, mutta aurinko paistoi ja oli lämmintä |
 |
| Hassun näköinen laululintu, joka lauleli meidän iloksemme |
 |
| Matkakuvia bussista (Dublin) |
Saimme pikaisen tutustumisen sisätiloihin ja keittiöön, sekä aivan lähiympäristöön. Sen jälkeen pääsimme asunnollemme heittämään ylimääräiset tavarat käsistämme pois. Sekaisin kaikesta näkemästäni, kiireestä ja väsymyksestä varmaan puolet asioista meni ohi korvien. Mutta oli se sen arvoista, sillä laukut jätettyämme ja päärakennukseen palattuamme saimme eteemme kaksi kappaletta kylmää (hana) Guinnessia sekä hampurilaislautaset, mitkä söimme Loungessa. Tämän jälkeen lähdimme takaisin valitsemaan makuuhuonetta, jossa nukkuisimme.
 |
| Two Guinness and hamburgers, please! Torvessa ranskalaiseni, jotka vietiin minulta liian aikaisin pois. Mitäs syön liian hitaasti, I guess. |
Note to self: paikalliset ovat sekä räväkämpiä että avuliaampia persoonia kuin suomalaiset. Aksentti paikoin hiukan epäselvempää kuin briteillä, mutta puheen nopeus on tarvittaessa kuin italialaisilla - koita siis keskittyä ja pysyä perässä.
Pikaisessa tutkimuksessa selvisi, että meillä on useampi makuuhuone ja vessa/kylpyhuone, keittiö ja olohuone. Silmät eivät kuitenkaan meinanneet enää pysyä auki, joten oli aika valita mukavimman näköinen sänky ja ruveta nukkumaan.
Aamulla ollessamme hiukan virkeämpiä, rupesimme tutkimaan taloa paremmin. Courtyard 13 sisältää neljä makuuhuonetta, neljä wc:tä, joista kahdessa on suihku ja yhdessä myös kylpyamme. Asunto on kaksikerroksinen, keittiössä ja olohuoneessakin on mukavasti tilaa - puhumattakaan omasta ruokailutilasta tai kodinhoitohuoneesta. Meillä on myös takapihaakin, ulko-ovia on yhteensä kolme. Mukana myös jääkaappi, astian- ja pyykinpesukoneet.
 |
| Toinen makuuhuone, jota Teemu pitää vaatehuonenaan |
 |
| Yläkerran kylpyhuone ammeella |
 |
| Eteinen |
 |
| Ruokailutila, josta tuplaovet olohuoneeseen |
 |
| Olohuone |
Aamu alkoi rauhallisesti kupillisella teetä, minkä jälkeen lähdimme päärakennukseen kyselemään, mistä voisi tilata taksin keskustaan. Ystävällinen vastaanotto antoi meille numeron ja ohikulkeva henkilökuntaan kuuluva henkilö kertoi meille paremmin paikasta ja antoi kartan, jotta voimme itse tutkia paikkaa palatessamme kaupungilta. Taksi tulikin alle 10 minuuttiin ja matkasta Ballinan keskustaan meiltä veloitettiin työntekijäalennus, mikä toimi vain tällä ko. taksiyhtiöllä, joka tekee yhteistyötä Mount Falconin kanssa.
Mt. Falconissa on paljon aktiviteetteja myös työntekijöille, kuten kuntosali ja kylpylä - mutta ensin piti päästä tutkimaan kaupunkia.
Ensimmäisenä kiersimme taksikuskin ehdottaman lenkin parin korttelin ympäri. Sunnuntaina ennen klo 12 kaupungissa ei ollut vielä hirveästi ihmisiä tai elämää, joten saimme olla rauhassa turisteja ja heilua kameran kanssa. Matkalla näimme niin kapakoita, vaatekauppoja kuin ravintoloita ja kahviloitakin. Ja sen sanon, että brittiläisissä ja irlantilaisissa taloissa on se oma viehätyksensä ja sielunsa, toisin kuin Suomen palikkataloissa.
Satuimme kulkemaan myös muistomerkin ohi, joka on pystytetty niiden kunniaksi, ketkä ovat kuolleet aikoinaan Irlannin vapaustaisteluissa. Todella hienon näköinen, tekstiä on sekä englanniksi että iiriksi.
Dublinissa muistamme nähneemme Spar -kauppoja, mutta täältä löytyikin Tesco. Kuitenkin tarvitsimme hiukan aamu- ja iltapalaa asuntoomme, joten eikun sinne siis! Samalla tuli ostettua pesuaineita. Myöhemmin tuli kuitenkin löydettyä hieman pesuaineita keittiön lavuaarin alta, mutta ainakin riittää.
Tuotteet ovat hiukan halvempia, riippuen tuotemaasta. Hintaero Suomen tuotteisiin vaihtelee yleisimmin 2-5€ välillä, mikä kyllä kelpaa opiskelijalle. Näin ollen kauppareissu ei tullut edes hirmuisen kalliiksi tavaramäärään nähden.
 |
| Kaupan jälkeen iski hirmuinen pikkunälkä, joten kävimme The Junction - Family Restaurant & Coffee:ssa. Aivan loistavia, terveellisiä sandwicheja (tilasimme terveellisen pikkupurtavan listalta) ja todella mukava ja nopea henkilökunta. Hintakin oli kohdillaan, joten ei voinut kuin poistua onnellisena. |
Kun ostokset oli purettu, lähdimme (hiukan myöhemmin) takaisin päärakennukseen lounaalle. Ruokaa oli niin runsaasti, että myönnän tiputtaneeni jonkin verran henkilökunnan kanttiinin biojäteastiaan (saimme keittöltä ihan omat ravintola-annokset). Maha tuli niin täyteen, että oli aika viimein kävellä paikkaa ympäri, jotta ruoka hiukan vajuisi.
Kävimme hautausmaalla (eräs hautakammio jäi vielä tutkimatta epähuomiossa, mikä on kuulema niin pieni, että lehmät käyttävät sitä rapsuttaakseen itseään), kävelimme Woodlands:n ohi ja Lakeside:n läpi. Uskomattomia maisemia, ja pääsimme jopa todistamaan erään lohen perhokalastamista. Löydettyämme vanhan kaivon takapihamme metsiköstä, lähdimme jälleen sisätiloihin. Tällä kertaa kuluttamaan aikaa UNOn ja kuvien siirtämisen parissa.
 |
| Lenkkipolku |
 |
| Viimeiselle leposijalle vievä tie... |
 |
| ...missä meitä odottivatkin Mount Falconin alkuperäiset asukkaat |
 |
| Woodlands |
 |
| Trout Lake |
 |
| Lakeside |
 |
 |
| Mount Falcon |
 |
| Polku |
 |
| Vanha kaivo |
 |
| Courtyardin sisäpihalta |
 |
| Courtyard 13 |
 |
| Kartta |
Valitettavasti kävi vahinko, ja osa alkureissun kuvista hukkui bittiavaruuteen, mutta onneksi näitä vielä on ja lisää tulee!
Ja näin pääsemme tämän pikatiivistyksen kautta tähän hetkeen: siihen, että istumme vakiopaikassamme Loungen nurkkapöydässä ja kirjoitamme omia blogipäivityksiämme vuorotellen samalla läppärillä.
Tänään alkavatkin työt klo 2 iltapäivällä - until finish.
Kommentit
Lähetä kommentti