Haagin tähtien alla

Matkani oli täynnä erilaisia ihmisiä ja kohtaamisia. 

Tämän omituisen teeman toteutuminen alkoi jo Helsinki-Vantaan lentokentällä. Koska lentooni oli pari tuntia, kävin juomassa laisillisen viiniä Wine & View:ssa. Kuinka ollakaan, yleensä siellä on vain muutama ihminen, mutta ei sinä päivänä. Noin puoli tuntia myöhemmin paikalle alkoi tulemaan valtava määrä ihmisiä - tarkalleen ottaen 50kpl - ja minä jäin tämän ison porukan keskelle. Myöhemmin minulle selvisi, että kyseessä oli ison sähköfirman porukkareissu Itävaltaan. Keskustelin ympärilläni olevien ihmisten kanssa ja monet myöhemmin paikkalle tulleet kuvittelivatkin minun olevan samaa porukkaa, joten esittäydyin ja kättelin heidät läpi kuten kaikki muutkin. Ei siinä, oli ihan mukava jutella niitä näitä, vaikkakin koin tilanteen hiukan omituiseksi.

Niin minua yritettiin käännyttää Itävaltaan, mutta onneksi lentoni lähti pian, joten sain hyvän syyn karata paikalta.

Eivätkä Finnairin penkit ole edelleenkään minua varten.

Schipholissa oli aika selvittää, mikä juna veisi minut Haagiin. Haagissa on kaksi isompaa juna-asemaa: Den Haag Centraal ja Den Haag (Hollandspoor) HS, joista minun piti valita jälkimmäinen. Hetken kuluttua olinkin jo junassa ja silmiini osuivat ihanan vihreät maisemat sekä keväinen auringonpaiste.

Olin erittäin tyytyväinen siihen hetkeen, mutta minulla ei ollut aavistustakaan, että siitä illasta tulisi koko reissuni paras.

Saavuttuani määränpääni, vastassani oli pitkä ja hoikka, polkupyöräilyä ja joogaa harrastava, 55-vuotias hollantilaismies. Hän esitteli minulle huoneeni, yleiset tilat ja tutustutti myös toiseen reppureissaajaan, joka majoittui hänen luonaan: minua muutaman vuoden nuorempaan tyttöön, joka oli lähtöisin Koreasta ja opiskeli Italiassa lakia. Tämän jälkeen kävimme katolla, ja silmieni eteen avautui uskomattoman kaunis, ilta-auringossa paistatteleva Haag. Kello oli kahdeksan illalla ja lämmintä noin kymmenen astetta.

Keskustelimme hetken isäntäni kanssa, minkä pituisen tutustumisreitin tekisimme sinä iltana. Hänellä on aina tapana tehdä majoittujien kanssa ilmainen pyörälenkki kaupungissa, ja majoittujasta riippuen on kolme eri kokoista reittiä. Reitit nro 1, 2 ja 3, joista ensimmäinen oli lyhyin ja kolmas pisin, noin 20 kilometrin mittainen. Koska olin käytännössä istunut koko päivän ja olin täynnä intoa ja tarmoa, valitsimme pisimmän reitin.

Alustava reittisuunnitelma.

Ja se oli aivan uskomatonta!

Näin kaiken, mitä olin suunnitellut seuraavalle päivälle: ihmisiä, elämää, suurimmat nähtävyydet ja Pohjanmeren! Samalla kun poljimme, A kertoi tarinoita kaupungista sekä sen nähtävyyksistä ja asukkaista - silloin tällöin pysähdyimme pieneksi hetkeksi, jotta voisimme keskustella paremmin tietystä kohteesta. Ajoimme mm. China town:ssa, suurien kauppakatujen läpi, museoiden vierestä, parlamentin läpi ja pysähdyimme matkalla myös ottamaan parit kuvat. "Ymmärrät myöhemmin", A sanoi. Sitten jatkoimme matkaa ja vaikka hän oli väsynyt, hän sanoi, että mikäli se olisi minulle ok, tekisimme vielä hiukan ylimääräistä lenkkiä matkalla, jolloin reitin pituus lähentelisi 25-30 kilometriä. Niinpä nopeutimme hiukan tahtia ja tuntui kuin olisimme suorastaan lentäneet metsän läpi rannalle. 

Iltahämärä, metsän valloittava tuoksu ja lintujen laulu. Sekä polkupyörän ihana, pehmeä ääni. 

Ajoimme rantaa pitkin tovin verran, jolloin pääsimme käymään eräällä aallonmurtajalla: silloin pääsimme pois valosaasteesta ja Pohjanmeri aukeni silmiemme edessä tähtitaivaan alla. Toisella puolella näkyivät laivat, toisella puolella kaupunki. Korvia huumaava aaltojen pauhu sekä majakan välkkyvä valo tekivät hetkestä ikimuistoisen.

Hetken päästä käsittelisimme hiukan vakavampaa aihetta.

Kiersimme vielä sataman ja Vredespaleis:n kautta. Sitten hän näytti minulle ohimennen paikallisen "punaisten lyhtyjen alueen". Siinä vaiheessa minulle selvisi harvinaisen hyvin, miten monet eri kasvot kaupungilla on. Haag on aivan ihana ja kaunis kulttuurikaupunki, mutta on paikkoja, jonne ei kannata mennä - varsinkaan jos olet nainen. "Amsterdamin punaisten lyhtyjen alueella voit sentään kävellä, jos haluat - mutta täällä... älä tule tänne missään nimessä. Myös, mikäli menet rannalta täysin väärään suuntaan, löydät sieltä "rennompia" ihmisiä, jotka laittavat sinut täyteen huumeita." Niinpä opin, että lause: "Siellä ei ole sinulle mitään." kannattaa ottaa todesta. Ja mikäli joku lähtee seuraamaan sinua tai huutelee perään, älä anna hänelle minkäänlaista huomiota.

Noin kahden ja puolen tunnin jälkeen saavuimme takaisin asunnolle ja rupesimme kaikki nukkumaan omille tahoillemme. Vaikka käsittelimme vakavampiakin aiheita pyörälenkin aikana, oli se kokonaisuudessaan aivan mahtava kokemus. Ja tein sen hänelle selväksi kiittämällä useampaan otteeseen.

Seuraavana aamuna keittiöön saapuessani, A kertoi korealaistytölle polkupyöräreissustamme kaiken: mukaan lukien sen, kuinka olin ohittanut hänet pitkillä suorilla leikiten, vaikka hän polki kuinka kovaa tahansa. He olivat tehneet tytön kanssa reitin nro 2, jolloin heillä oli mennyt sama aika, kuin meillä päälle kaksi kertaa pidemmän reitin kanssa.

Koska teimme edellisiltana lähestulkoon kaiken, mitä minun piti tehdä sinä päivänä - jouduin muuttamaan suunnitelmia hiukan. A ehdotti, että menisimme kumpikin käymään pienessä naapurikaupungissa Delft:ssä. Se on todella kaunis, ja sinne on helppo matkustaa junalla. Voisimme olla siellä pari tuntia ja tulla sen jälkeen takaisin, ehkä käydä Mauritshus:ssa katsomassa taidetta. Idea kuulosti todella hyvältä, joten toteutimme sen.

Delft oli todella kaunis kaupunki ja Mauritshus:ssa näin mm. "Tyttö ja helmikorvakoru" -taulun. Tämän jälkeen olin kuitenkin hiukan uuvuksissa, joten takaisin asunnolle päästessäni kävin suihkussa ja rupesin ajoissa nukkumaan. Tyttö oli lähtenyt aiemmin samana iltana jatkamaan matkaansa Brysseliin, eikä A olisi asunnolla pariin päivään, sillä hänellä olisi työasioita Amsterdamissa. "Periaatteessa, jos sinulla ei ole kiire, voisit olla täällä yhden ylimääräisen päivän - eikä kukaan huomaisi yhtään mitään." Olin erittäin otettu tästä tarjouksesta, mutta minun täytyi mennä Amsterdamiin seuraavana päivänä, olinhan varannut majoituksen jo aikoja sitten.

Hyvästelimme siis sinä iltana ja kiittelin vuolaasti siitä ihanasta kokemuksesta, minkä A oli minulle luonut. Tässä vaiheessa hän totesi, että erilaiset tapahtumat ovat heitelleet häntä niin paljon elämän aikana, ettei hänellä ole ollut koskaan mahdollisuutta hankkia lapsia. Mutta mikäli hänellä olisi, hän toivoisi heidän olevan minunlaisiani: täynnä intoa, positiivista asennetta elämään ja halua kohdata sen tarjoamia kokemuksia ja haasteita. En tiedä, puhuiko hän suoraan ja puhtaasti sydämestään, mutta nuo sanat tuntuivat hyvälle. Seuraavana aamuna heräsin tyhjästä asunnosta, siivosin huoneeni mahdollisimman hyvin ja poistuin kohti seuraavaa päämäärääni.

Kiitos.

"When you come back next summer/September with a friend I promise you - you are going to have an amazing time!"

"Olet tervetullut tänne milloin tahansa."