The Day of Tasks part 2/3

Lähtiessäni rastilta yksi alkoi satamaan kaatamalla. Polkaisin Silmä-Aseman kulmalle (samaan paikkaan mistä olin aamulla hakenut pyöräni) ja hiippailin Amarillon läpi kohti kansan "olohuonetta". En kerennyt suljetulle portille asti, kun käsi otti olkapäästäni kiinni. Huputtutaunut mies - Herra M, aivan kuten olinkin arvellut - ilmoitti paikan aukeavan vasta vartin päästä ja että olin päässyt ensimmäiseltä rastilta etuajassa. Istuimme Amarillon sisällä hetken ja vaihdoimme kuulumisia, eikä hetkeen tarvinnut miettiä tulevaa.

Kuopion Free Timen avattua ovensa, oli kolan, kaakaon ja shakin vuoro. Tarjottuani mystiselle huppumiehelle kolan, sain yllätyksekseni Bonuskuoren...

Kolmas kirjekuori - Bonus

"Bonus

Vastustajasi on nyt tyytyväinen ja olet ansainnut hänen kunnioituksensa, näin ollen saat pienen lisävihjeen.

Lähetit tuovat viestin, joten onnea metsästykseen ;)"

*Kuva ukonräyhäkkeestäni piraatti-ilmeellä, pinkillä karvahatulla sekä kanuunalla*

Kuva sai minut hajoamaan nauruun, vaikka olin sen aikaisemminkin nähnyt. Mutta vihjeestä en ollut täysin varma. Tarkoittiko se, että lähetit ovat Herra M:n heikkous, vaiko että tietyn ajan kuluttua minut kidnapataan jonnekin? Tai jotain ihan muuta? No, aloitimme joka tapauksessa pelaamisen kahden aikoihin iltapäivällä.

Sain pelin keskellä myös erittäin hämmentävän tekstiviestin, joka ei oikein liittynyt aiheeseen:
"K-P pyytää anteeksi etukäteen, sillä on jännä päivä :D elä kysy, tulet tietämään". Öhmm... selvä? Kukahan on K-P ja mihin tämä liittyy? No jaa, peli jatkuu.

Tunti meni: olin hävinnyt kaksi peliä ja kolmas oli hyvinkin kesken, kun vastustajani ilmoitti pelin loppuneen. Aikaraja oli ummessa, enkä ollut läpäissyt tehtävää (mikä osoittautui myöhemmin pelkästään lähettien syönniksi, niinpä niin). Täten ollen kouraani annettiin muu kirjekuori, kuin mitä alun alkaen olin lähtenyt sieltä hakemaan.

Neljäs kirjekuori - Sakko

"Sakko

*Kuva Muumien poliisimestarista*

Lähetit pääsivät pakenemaan tällä kertaa ja vastustajasi valloitti maasi.

Mutta vielä on mahdollisuus.

Tarjoa voittajalle rauhan lahjana MTG -boosteri. Löydät sen helpoiten fantasiapeleiltä.

Kiirehdi, sillä kello seuraavalle rastille tikittää koko ajan."

Herra M lähti mukaani valitsemaan itselleen boosteria (mitä hän ilmeisesti ei olisi saanut tehdä). Vaihdossa sain kuitenkin virallisen kuoren ja pääsin jatkamaan matkaani.

Viides kirjekuori - 3M 

"Vihje 3

Nyt olet voittanut vastustajasi puolellesi ja voitkin jatkaa matkaa. 

Sinun on löydettävä itsesi tähän paikkaan.

*Kuva, tällä kertaa minusta, eräässä paikassa istumassa aurinkolasit nenällä ja italialainen keksi suussa.*

Sieltä löydät Viikingin, joka laskee sinut eteenpäin matkaan."

Vai että Viikinki! Paikka aukesi heti, kuten myös lyhin reitti sinne. Eikä tarvinnut miettiä sitäkään, kenet tapaisin seuraavaksi...

Polkaistuani itseni Brahenpuistoon löysin sieltä juuri sen pitkätukkaisen ja -partaisen miehen, kenet uskoinkin löytäväni. Siellä Herra V odottikin jo minua puhuen samalla puhelimeen. Istahdin penkille ja sain heti uuden kirjekuoren. Ihmettelin, eikö tulisi mitään tehtävää ennen sitä, mutta vastaus oli ei. Pelkkä uusi kuori ja sen jälkeen odottelua, että pääsen jatkamaan matkaa (aika kulutettiin taas jutustelemalla).

Kuudes kirjekuori - 4V

"Vihje 4

Olet saapunut paikkaan, missä hylkäät polkupyöräsi ja jätät sen viikingin hellään huomaan.

Tästä eteenpäin nopeista jaloista on hyötyä. Aikaa ei ole paljoa, joten käytä se tehokkaasti. 

Ensimmäinen kohteesi on "Sadepäivän suoja" ja "Iskelmätietouden kehto".

Täältä hampurilaisten ja vodkabaarin keskeltä löydät punatukkaisen naisen, joka johdattaa sinut veden äärelle."

Punatukkainen nainen oli kuulema vaihtunut keltahiuksiseen, isoon mieheen (aavistus oli tästäkin henkilöstä, vaan punatukkaista naista jäin miettimään, kuka se voisi olla. Hänenkin henkilöllisyytensä tajusin jokin aika myöhemmin). Lisäksi Viikingin mielestä tämä oli hiukka haastava vihje, mutta se aukeni minulle helposti. Eräänä sateisena tiistaina menimme nimittäin poikaystäväni kanssa sinne drinkeille ja testaamaan suomi-iskelmän tietoutta Iskelmäpelin avulla, jolloin totesimme olevamme siinä surkeita - mutta hauskaa oli!

Odotteluaikana juteltiin niitä näitä, sillä hän ei saanut päästää minua etuajassa matkaan. Mutta kun viimein pääsin juoksemaan, sainkin juosta kunnolla!

Viikingin luota päästyäni minun piti mennä Memphikseen tapaamaan tätä kultahiuksista miestä, aikaraja siirtymiseen oli 15 min. Paikan päältä tapasin Herra P:n juomalasinsa äärestä. Sen edessä oli toinen, melkein tyhjä juomalasi. Minulle tuli hassu tunne ja mielessä käväisi ajatus, että poikaystäväni olisi jossain lähettyvillä - ehkäpä jopa muutaman metrin päässä. Herra P:ltä kuulinkin uuden kirjekuoren vastaanottamisen yhteydessä, että hän oli lähtenyt paikalta hetki sitten ja että hänen juomanpohjansa olivat käytettävissäni. Kokiksen loppu siis naamariin ja vihjettä lukemaan, pienimuotoisen jutustelun lomassa. Kirjekuoressa oli punatukkaisen Neiti A:n tunnus, jonka piti alunperin olla minua vastassa.

Seitsemäs kirjekuori - 5A

"Vihje 5

Seuraavaksi matkasi vie veden ääreen, sieltä löydät tämän miehen suuresta sinisestä rakennuksesta.

*Kuva luokkalaisestani hieno pakkasasu päällä*

Ja muista: kello tikittää..."

Kävelyretki satamaan. Pääni pyöri varmasti puolelta toiselle kuin pöllöllä, kun etsin ystävääni. Sisälle kurkattuani hän Wanhan Sataman baaritiskin luona vain antoi seuraavan kuoren ja sanoi: "En sano muuta kuin että Kauppakatua kohti vaan!" Taas uusi kuori, ei varsinaista tehtävää... vain juoksuttamista.

Kahdeksas kirjekuori - 6J

"Vihje 6

Nyt edessäsi on suuri fyysinen ponnistus.

Sinulla on nyt lupa langeta Houkutukseen, kunhan teet sen 7 minuutin sisään.

Kauppakatu on nopein reitti perille, mikäli meinaat suoriutua sinne ajoissa.

Onnea matkaan, sillä viimeinen vihjeesi , joka ohjaa sinut maaliin, odottaa..."

Siis com'on. Satamasta keskustaan 7 minuutissa, ylämäkeen. No, aina voi yrittää - joten lähdin tallustamaan. Juoksea en aikonut missään nimessä alilämmön vuoksi. Hetken luulin pärjääväni ihan hyvin, mutta kun matkaa olisi enää ollut vajaa puolikas kilometri, totesin, etten ehtisi ajoissa. Vauhtini hidastui pienenpienen huippauksen takia (samasta syystä en pystynyt kävelemään normaaliin tahtiinikaan), joten olin paikalla noin kolme minuuttia myöhemmin kuin mitä olisi pitänyt. Ei silti paha suoritus puolikuntoiseksi! Tyytyväinen olin, vaikken saanutkaan langeta herkkuihin. :)

Kahvila Houkutuksessa minua odotti suuri hämmennys. Siellä ei ollut ketään tuttuani. Oliko siellä ollut ihminen lähtenyt jo pois? Mitä sitten? Hetken aikaa näytettyäni hölmölle ja minuutin pari odoteltuani muistin ensimmäisessä kuoressa lukeneen jotain. Nytkö minun piti viimein turvautua neuvoon? Lähtiessäni kun olin hymähtänyt ajatukselle, että oikeasti soittaisin siihen numeroon. Tarkastettuani numeron (kyllä, se oli poikaystäväni) soitin siihen.