The Day of Tasks part 1/3
Poikaystäväni ajatteli sitten yllättää minut kunnolla. Parisen viikkoa aikaisemmin sain kuulla, että 8.6. on päivä, joka alkaa leikillä. Ja tämä leikki kestäisi iltaan asti.
Ennen perjantaita 7.6. - jolloin sain varustelistan seuraavalle päivälle - olin saanut tietoa tulevasta pisara kerrallaan. Erilaisia rasteja, eri ihmisiä, urheilua, päivä alkaa aikaisintaan klo 12 ja saattaa kestää jopa iltaan asti... Mutta tämä varustelistani käsitti mitä hämärimpiä esineitä: polkupyörä, lenkkarit, urheiluun soveltuvat vaatteet, 1 pussi teetä, juomapullo, sytkäri, 5 metriä köyttä, onnen amuletti ja katana. Kolme näistä sain poikaystävältäni (taisi tietää että minulta ei tämmöisiä löydy). Mutta näistäkin sytkäri oli tyhjä ja köysi ohutta mutta kestävää (uteliaille tiedoksi: katana oli kolmas esine). Nämä esineet hämmensivät minua suuresti.
Lauantaita edeltävän yön nukuin hiukan huonosti ja aamulla herätessäni omasin vielä lievää alilämpöä. Noh, kyllä se siitä - aina yhden päivän kestää rankempaakin rasitusta, vaikka ei täydessä kunnossa olisikaan. Herättyäni jogurtti ja tee olivat valintani aamupalaksi, sillä raskaammalla aamupalalla minua ei saa kuin pyörimään kaduilla. Tajusimpahan vielä, että olin toissailtana unohtanut polkupyöräni Kuopion "baarikadulle", Silmä-Aseman eteen. Ei muuta kuin pyörää hakemaan ja renkaiden tarkastus. Lopputuloksena takarenkaassa oli silti liian vähän ilmaa.
Kun kellon viisari värähti pykäläänsä, 12:00, soi ovikello. Oven avattuani sen takaa ponnahti esiin iloisen ja pirteän näköinen miehenretaleeni, joka antoi minulle kirjekuoren - ensimmäisen tehtäväni. "Siinä sinulle, saat avata sen kun olen poistunut. Lähteä saat varttia yli, eli sinulla on 10 minuuttia aikaa rauhouttua." Aamusta kertominen ja pieni pusu, sitten hän oli jo kadonnut ovesta pahan tohtorin nauruineen.
Rauhoittelin itseäni hiukan pianonsoitolla ja kellon lyödessä 12:15 lähdin matkaan, kohti pikkujoulujemme pitopaikkaa. Siellä minua odotti - aivan kuten aavistelinkin - Herra S ja Neiti K. Joskus muinoin ensimmäisiä kertoja tavatessamme piti noudattaa tarkkaa etikettiä, ja Herra S:n asusta päätellen niin oli nytkin. Kumarrus siis ennen Mestarin (Herra S) kohtaamista ja istua saa luvan tultua. Hienojen sanojen (osa piti arvata, sillä osittain käytettyä - minulle vierasta kieltä en osaa) jälkeen sain tehtävän, joka yllätti minut: ruoanlaitto.
Tämä oli kolmas kerta eläessäni, kun juuri näitä pääsin tekemään. Neiti K:n avustuksella ja neuvoilla kaiken piti olla kattauksesta lähtien tip top, ko. ulkomaalaiseen tyyliin. Aikaa minulla oli varttia vaille yhdestä noin kahteen asti (lopuksi ilmoitettiin, että olikin puoli tuntia - sitten vartti - aikaa). Riisien välillä jäähtyessä, Mestari kutsui minut takaisin luokseen - meditaatiopallojen pariin. Yllättävän hankalaa, mutta juuri kun se rupesi sujumaan - piti mennä jatkamaan ruoanlaittoa. Ensimmäinen rulla ei onnistunut, mutta muista tuli aivan käyttökelpoisia. Lopuksi sain kaiken ajoissa ja Mestari kelpuutti luomani aterian, kuten myös käytöstapani. Kysyessään minulta "Kata-san, ovatko nämä mielestäsi hyviä susheja?" hän korjasi yhden virheen: vastatessani "Kyllä", unohdin sensei:n lopusta. Pahoittelin ja toistin, tällä kertaa oikein, lauseeni - olihan Mestari tarkka käytöksestä. Sittemmin pikainen hiukopala (susheja) ja pari kysymystä. Sitten sain jatkaa matkaa, ilman katanaa, mutta uuden kirjekuoren kera- juuri kun oli ruvennut satamaan kaatamalla. (Pakko myöntää, että pokassa oli pitelemistä tehtävän ajan. Enkä ole varmaan eläessäni kumartanut niin paljon kuin tuona hetkenä.)
Kuvaa pari sekuntia katsottuani tiesin, mistä olohuoneesta puhutaan. Onhan poikaystäväni käynyt siellä monesti istumassa iltaa ystäviensä kanssa. Myös huputtautunut mies kuulosti tutulle, ja aavistelinkin hänelle oikean henkilöllisyyden. Mutta tehtäväni arvasin väärin...
Ennen perjantaita 7.6. - jolloin sain varustelistan seuraavalle päivälle - olin saanut tietoa tulevasta pisara kerrallaan. Erilaisia rasteja, eri ihmisiä, urheilua, päivä alkaa aikaisintaan klo 12 ja saattaa kestää jopa iltaan asti... Mutta tämä varustelistani käsitti mitä hämärimpiä esineitä: polkupyörä, lenkkarit, urheiluun soveltuvat vaatteet, 1 pussi teetä, juomapullo, sytkäri, 5 metriä köyttä, onnen amuletti ja katana. Kolme näistä sain poikaystävältäni (taisi tietää että minulta ei tämmöisiä löydy). Mutta näistäkin sytkäri oli tyhjä ja köysi ohutta mutta kestävää (uteliaille tiedoksi: katana oli kolmas esine). Nämä esineet hämmensivät minua suuresti.
Lauantaita edeltävän yön nukuin hiukan huonosti ja aamulla herätessäni omasin vielä lievää alilämpöä. Noh, kyllä se siitä - aina yhden päivän kestää rankempaakin rasitusta, vaikka ei täydessä kunnossa olisikaan. Herättyäni jogurtti ja tee olivat valintani aamupalaksi, sillä raskaammalla aamupalalla minua ei saa kuin pyörimään kaduilla. Tajusimpahan vielä, että olin toissailtana unohtanut polkupyöräni Kuopion "baarikadulle", Silmä-Aseman eteen. Ei muuta kuin pyörää hakemaan ja renkaiden tarkastus. Lopputuloksena takarenkaassa oli silti liian vähän ilmaa.
Kun kellon viisari värähti pykäläänsä, 12:00, soi ovikello. Oven avattuani sen takaa ponnahti esiin iloisen ja pirteän näköinen miehenretaleeni, joka antoi minulle kirjekuoren - ensimmäisen tehtäväni. "Siinä sinulle, saat avata sen kun olen poistunut. Lähteä saat varttia yli, eli sinulla on 10 minuuttia aikaa rauhouttua." Aamusta kertominen ja pieni pusu, sitten hän oli jo kadonnut ovesta pahan tohtorin nauruineen.
Ensimmäinen kirjekuori - T1
" Huomenta rakas <38.6. on koittanut viimeinkin ja on aika aloittaa leikki.Tämän ensimmäisen vihjeen perusteella sinun tulee löytää paikka, josta voit noutaa seuraavan vihjeen.Vihje johdattaa aina seuraavan luokse, mutta varoitus, niitä ei saa välttämättä helpolla.Sinulle on mahdollisuus kolmeen puheluun mikäli tarvitset lisäohjeita, joten muista numero 0*********Jos sinulla on kaikki varustelistan tarvikkeet kasassa, toivotan onnea =)Vihje 1Sinun on löydettävä tiesi paikkaan, jossa juustot ovat pöydällä, viinirypäleet lattialla ja kondomit ikkunoissa.Täällä sinua odottaa ensimmäinen Haaste.Ja muista: Mestari on hyvin tarkka käytöksestä."
Sainkin jo heti käsityksen, kuka/ketkä minulla saattaisivat mahdolliesti olla vastassa - paikkakin avautui heti, sillä paikkaan johtava lause viittaa oman luokkamme edesmenneisiin pikkujouluihin vuonna 2012 (oli villi meno, kuten voitte kuvitella tekstin perusteella. Huom: kuulostaa pahemmalle kuin mitä oikeasti oli). Kuori sisälsi myös 20€:n setelin.
Rauhoittelin itseäni hiukan pianonsoitolla ja kellon lyödessä 12:15 lähdin matkaan, kohti pikkujoulujemme pitopaikkaa. Siellä minua odotti - aivan kuten aavistelinkin - Herra S ja Neiti K. Joskus muinoin ensimmäisiä kertoja tavatessamme piti noudattaa tarkkaa etikettiä, ja Herra S:n asusta päätellen niin oli nytkin. Kumarrus siis ennen Mestarin (Herra S) kohtaamista ja istua saa luvan tultua. Hienojen sanojen (osa piti arvata, sillä osittain käytettyä - minulle vierasta kieltä en osaa) jälkeen sain tehtävän, joka yllätti minut: ruoanlaitto.
Tämä oli kolmas kerta eläessäni, kun juuri näitä pääsin tekemään. Neiti K:n avustuksella ja neuvoilla kaiken piti olla kattauksesta lähtien tip top, ko. ulkomaalaiseen tyyliin. Aikaa minulla oli varttia vaille yhdestä noin kahteen asti (lopuksi ilmoitettiin, että olikin puoli tuntia - sitten vartti - aikaa). Riisien välillä jäähtyessä, Mestari kutsui minut takaisin luokseen - meditaatiopallojen pariin. Yllättävän hankalaa, mutta juuri kun se rupesi sujumaan - piti mennä jatkamaan ruoanlaittoa. Ensimmäinen rulla ei onnistunut, mutta muista tuli aivan käyttökelpoisia. Lopuksi sain kaiken ajoissa ja Mestari kelpuutti luomani aterian, kuten myös käytöstapani. Kysyessään minulta "Kata-san, ovatko nämä mielestäsi hyviä susheja?" hän korjasi yhden virheen: vastatessani "Kyllä", unohdin sensei:n lopusta. Pahoittelin ja toistin, tällä kertaa oikein, lauseeni - olihan Mestari tarkka käytöksestä. Sittemmin pikainen hiukopala (susheja) ja pari kysymystä. Sitten sain jatkaa matkaa, ilman katanaa, mutta uuden kirjekuoren kera- juuri kun oli ruvennut satamaan kaatamalla. (Pakko myöntää, että pokassa oli pitelemistä tehtävän ajan. Enkä ole varmaan eläessäni kumartanut niin paljon kuin tuona hetkenä.)
Toinen kirjekuori - S2
"Vihje 2Nyt, kun mestari S on lepytetty ja pieni hiukopala haukattu, on aika jatkaa matkaa.Sinun on löydettävä tiesi perille koko kansan "olohuoneeseen", jossa sinua odottaa mystinen huputtautunut mies.Toimi ripeästi, sillä aikaa ei ole paljoa.Ja muista: mystinen mies on perso Colalle ilman jäitä ;)"*Kuva kansan olohuoneen sisätiloista*
Kommentit
Lähetä kommentti