Kiusatun päiväkirja

"Kello. 

Aamulla ei tunnu juuri millekään, ainakaan mitenkään erikoiselle. Nousen, pukeudun - syön aamupalan. Vanhemmat juovat aamukahvia ruokapöydässä, niin kuin ennenkin. Taustalla soi radio sekä vaimeaa puhetta päivän kulusta. Kaikki on kuten eilen, jospa se tästä. Jospa ne eivät tänään jaksaisi minuun kiinnittää mitään huomiota.

Nappaan koululaukun, tarkistan tyylin: tukka hyvin, vaatteet ok. Näytän mille pitääkin. En erikoiselle, mutta en huonollekaan. Normaalille.

Vaimea "moi", ovi kolahtaa. Olen jo ulkona.

-

Käytävä, näytön paikka. Millainen päivästä tulee? Pari moikkausta, useimmat eivät kiinnitä huomiota. Hyvä, niin kuin pitääkin. En tahdo ylimääräistä huomiota, en edes noita muutamia tympeitä katseita ja nyrpistyneitä ilmeitä. Vaikka ne peiteltäisiinkin erittäin hyvin.

Tunti.

Englantia. Ihan jees aine, tiedän olevani siinä ihan ok. Hmmh. Taas nuo samat kiilaavat eteen, keskittyvät vain omiin juttuihinsa. Kas, pieni mulkaisu silmäkulmasta. Ovat todenneet läsnäoloni.

Olen heille olemassa. Valitettavasti.

Välitunti. Taas pitkiä katseita, juoruja selän takana. Ei kiinnosta, eivät he tunne minua. Ei heitä kiinnosta, olen vain objekti. Kas, ystäviä. Ehkä tästä tulee sittenkin kiva päivä. Saanpahan ajatukset jonnekin muualle.

-

Taas meille huudellaan, vitsejä mukamas. Opettajat ottavat ne vitsinä, pahimmatkin - vaikkakin kyseenalaisina. Kyse on loukkauksen ja vitsin rajamailla pyörimisestä. Ole rauhallinen, naura itsellesi. Ehkä ne jättävät sinut rauhaan, kun huomaavat, ettet ole tiukkapipo.

Matikka.

Rauhallista, saa olla ihan rauhassa. Kukaan ei häiritse. Taas ne yrittävät pummia vastauksia. Älä mokaa, älä tee julkisia, tyhmiä kysymyksiä. Löytävät kuitenkin jotain piikittämistä... Oho, ei kuittailuja tänään. Tästä tulee oikeasti helppo päivä.

Hmmh. Taas tuo yksi tulee viisastelemaan ja leveilemään, millään välitunnilla ei saa olla kavereiden kanssa rauhassa. Aikaisemminkin nähty: jos yritän keskustella niin kuin aikuiset, pian kuuluu "kyllä minäkin" - ja laittaa paremmaksi. Tarkkaa peliä: jos vastaat väärin, tulee taatusti palautetta.

Aivan sama, pitää päästä vessaan. 

He ovat kaikkialla. 

Täälläkin, no jaa - antaa meikkiringin olla. Olen täällä sen takia, miksi pitääkin. 

Ivallisia kysymyksiä, yrittävät saada hermostumaan. Ihan sama miten pieni asia, jos jokin on hassusti, tulee naurua. Oven hakkaamista ja rynkyttämistä. Tämän pitäisi olla melkeinpä yksityisin paikka, mikä ihmiselle suodaan. Kas kun eivät kurki tänään yli tai heitä vessapaperilla - saati naura lorinalle, kuten yleensä. Koska "ei kukaan tee tuota". Kaikki mahdolliset normaalien ihmisten tavat, joista on mahdollista saada kiusaamisen aihetta, ovat käytössä. 

Ne ovat pelin säännöt.

Välitunti loppuu kohta, heidän on pakko mennä, ennen kuin välituntivalvoja rupeaa epäilemään. Tupakansavu haisee, mutta eivät tällä kertaa piilottaneet tavaroitani. Vedä hetki henkeä, en halua mennä ulos. En vielä, vaikka kohta on pakko. Viimeiset tunnit alkavat. 

-

He ovat muuttaneet kaiken. Käyttäytymiseni, tekoni - kaikki täytyy miettiä viimeistä pisaraa myöten. Minne jätän vaatteeni, miten kävelen, mitä sanon, mitä kasvoni kertovat. He ovat tehneet minusta pikkutarkan, vainoharhaisen ja varovaisen. Ajatusmaailmani on muuttunut, vääristynyt. 

Miten voin enää toimia normaalissa ympäristössä? Miksi juuri minä?"

Kiusaaminen vaikuttaa, vaikka se ei olisi suurta tai "vain" keskivertoa. Kiusaamiseen on epämiellyttävää, vaikkakin helppoa tottua. Mutta uuteen maailmaan muuttaessa tilanne vaatii totuttelua: kukaan ei enää vahdi tekemisiäsi, kukaan ei kiusaa. Yliajattelusta ja vainoharhaisuudesta - kaikesta varovaisuudesta, mihin kiusaajat ovat opettaneet - voi oppia pois, vaikkakin se vaatii paljon työtä ja vielä enemmän aikaa.

Tämä kuvitteellinen päiväkirjamerkintä yrittää kuvata kiusatun ajatuksia. Kiusaamiseen ei välttämättä sisälly fyysistä väkivaltaa, eikä se aina ole pahimmassa mahdollisessa muodossaan. Sen ei ole pakko johtaa itsemurhaan, kuten olemme saaneet lukea lehdistä. Tai kuten olemme kuulleet ystäviemme tekevän, ilman suurempaa julkisuutta. Sitä ei tapahdu välttämättä joka ikinen päivä tai viikko. Kyseessä on henkisesti tai fyysisesti alas painamisesta, pahan olon tuottamisesta - ehkä jopa toisen maailman romuttamisesta. Tässä on vain yksi mahdollinen esimerkki kiusatun päivästä. Tässä esiintyneillä kiusaamistavoilla on totuuspohjaa: mitä on koettu ja nähty - tai kuultu.

Toivottavasti ihmisestä tulee ajan kanssa ehjempi.