Urheilusta ja opiskelusta

Elokuun piti olla se kuukausi, jolloin panostan itseeni. Tarkoitus oli treenata sekä fyysistä että henkistä puolta niin paljon kuin pystyy ja on järkevää. Toisin kuitenkin kävi.

Kuun alussa sain pienen flunssan: pientä yskimistä ja kurkkukipua, ei mitään vakavaa. Otin lepoa urheilusta ja otin muutenkin hiukan rennommin. Tämän jälkeen kerkesin urheilla kevyesti (hölkkälenkkiä sekä muutaman kerran kuntosalilla) noin viikon verran, kunnes sain - todennäköisesti kämppiksiltä - sen kunnon taudin. Ensin yritin poistaa sielua ruumiista nenän kautta, ja kun se ei onnistunut, oli keuhkojen vuoro. Rajujen yskäkohtauksien vuoksi jouduin ottamaan jopa pari päivää sairaslomaa. Yskiminen jatkuu vieläkin ja ääni on painoksissa, mutta työnteko onnistuu taas. 

On ollut turhauttavaa, kun ei ole päässyt liikkumaan samalla tavalla. Ja tämän huomaaminen sai minut tajuamaan, kuinka paljon asenteeni on muuttunut urheilua kohtaan elämäni aikana. Pienenä rakastin tehdä aivan kaikkea: polkupyöräilyä, uintia, jalkapalloa - ja jopa painia. Peruskoulun edetessä rinnalle tulivat kuvataide ja musiikki, jotka sitten kiilasivat hyvinkin rankasti ohi kaikesta muusta. Vasta 20-ikävuoden jälkeen olen löytänyt jälleen palan sitä kipinää, mitä lapsena oli liikkumista kohtaan. Tämä näkyy tietysti harrastuksissa, mutta myös muuna vapaa-aikana: kämppisten kanssa olemme harmitelleet, ettei ole tullut käytyä pelaamassa rantalentopalloa tänä kesänä (lentopallo on aina ollut ikuinen painajaiseni, sillä olen siinä aivan surkea). Muutenkin haluaisin viettää enemmän aikaa ystävieni kanssa vaikka juurikin lentopalloa pelaten, kuin vain aina nähdä jossain kahvilassa tai pubissa. Urheilusta on tulossa hyvää vauhtia elämäntapa, joka muodostaa tietynlaiset "raamit" elämälle töiden ulkopuolellakin. On jotain ns. järkevää tekemistä, josta nauttii. Mielestäni siinä ei ole mitään pahaa, että silloin tällöin on vain tekemättä mitään tai katsoo tv:tä (Game of Thrones) ja elokuvia koko päivän. Mutta en kestäisi ajatusta, että siinä olisi kaikki, mitä tekisin töiden ulkopuolella.

Hauskan pitäminen on yksi elämän tärkeimmistä asioista.

Esimerkki. Viime sunnuntaina oli Ravintolafutis. Pohjois-Savon seudulta eri ravintolat kokosivat joukkueet kasaan ja turnaus järjestettiin. Heti kun ilmoittautumislomake tuli, laitoin nimeni alle - ja odotin sitä innolla seuraavat viikot. Harmitti, etten ollut täydessä kunnossa pelatessa, mutta oli todella hauskaa! Sain mahdollisuuden tutustua paremmin kollegoihin ja nähdä heitä muualla kuin töissä. Olin positiivisesti yllättynyt siitä, että pysyin minua parempien, nopeampien ja pidempien miesten (ja naisten) perässä: sain muutaman pallokosketuksen tehtyä ja olin hyödyksi. Valitettavasti  tipuimme kuitenkin heti alkusarjan päätyttyä, joten pelien jälkeen lähdimme joukkueen kanssa saunaan. Se oli yksi hauskimmista sunnuntaista vähään aikaan.

Esimerkki nro 2. En ollut nähnyt ystävääni herra S:ää pitkään aikaan, joten sovimme näkevämme tänään kiipeilyn lomassa. Meidän on pitänyt käydä monesti aiemmin, mutta aikataulut ovat olleet vaikeasti sovitettavia. Kumpikaan ei ollut elämänsä kunnossa: minä vieläkin puolikuntoisena ja S:n hankalat, muista lajeista aiheutuneet lihasjumit vaikeuttivat seinällä oloa jonkin verran. Mutta tärkeintä oli kuulumisten vaihtaminen ja hauskanpito. Uusien asioiden oppiminen ja itsensä ylittäminen tulivat siinä sivussa. Tuntui hyvältä päästä tekemään jotain fyysistä, joka vaatii myös ongelmanratkaisukykyä. Ja kun oma pää ei riitä, niin on joku kokeneempi neuvomassa.

Pikkuhiljaa.

Olen yllättynyt siitä, että en ole saanut yhtä hermoja raastavaa urheilu-eroahdistusta kuin viime kerralla, kun olin kipeänä. Osasyy saattaa olla se, että olen ostanut itselleni pari uutta ja mielenkiintoista kirjaa, joita lukea. Mutta suurin kiitos tästä taitaa kuitenkin kuulua opiskelulle, sillä aloitin tässä kuussa liikuntalääketieteen perusopinnot avoimessa yliopistossa. Aika moni tuttava on ihmetellyt valintaani (ketkä tästä ovat kuulleet), joten ajattelin valaista paria asiaa.

Miksi?

Olen viimeisen muutaman vuoden aikana miettinyt, että haluan tietää lisää terveydestä, liikunnasta ja ihmiskehosta. Toki olen hyödyntänyt ilmaistakin tietoa, mutta halusin myöskin opiskella töiden ohella. Olen puhunut asiasta aiemmin muutaman ystäväni kanssa, mutta ongelma on aina ollut sama: en ole tiennyt, mitä alaa haluaisin lähteä tutkimaan. Olisiko se fysioterapiaa, hierontaa, liikuntaneuvontaa - vai jotain aivan muuta? Yksittäisiä kursseja vai opintokokonaisuuksia? Näiden kysymysten vuoksi asia on ollut takaraivossa ajatuksena jo pidempään, mutta toteutuminen on jäänyt uupumaan.

Kotiin tuli kesäkuussa avoimen yliopiston esite. Tajusin tutustua siihen kuitenkin vasta elokuun puolella, jolloin silmääni tarttui mm. liikuntalääketieteen esittely. "Tämä se on - tästä haluan tietää lisää." Joten sopivan harkinta-ajan jälkeen ilmoittauduin 1-1,5 vuoden mittaiselle seikkailulle. Kieltämättä jännittää hiukan, mitä tästä tulee. Mietityttää, kuinka onnistun tasapainottamaan työnteon, opiskelun, harrastukset ja kaiken muun. Mutta sen näkee ajan kanssa.

Alanvaihto?

Muutaman kerran minulta on kysytty: koska opiskelen toista alaa, aionko jättää ravintola-alan ja ihanat kollegani? Tällä hetkellä vastaukseni on ei. Olen ottanut opiskelun työn ohelle, sillä koen sen tukevan harrastuksiani sekä haluani kehittyä. Liikunnasta ja terveydestä on tullut ruoanlaiton ohelle iso ja tärkeä osa elämääni, enkä halua luopua kummastakaan. Mikäli joskus leipäännyn nykyiseen alaani, auttaa opiskelu minua pääsemään eteenpäin. Joka tapauksessa: toinen tulee olemaan enemmän työ ja toinen enemmän harrastus. Kumpi on kumpi, se selviää vasta tulevaisuudessa, mutta tällä hetkellä mennään näin. Mahdollista jatko-opiskelua mietitään sitten, kun sen aika tulee.

Tasapaino.

Syyskuussa on tarkoitus viettää hiukan tarkempaa elämää. Olen ajatellut jättäväni kaikki ulkona syömiset, kotiin tuodut herkut, roskaruoat sekä -juomat pois. Tarkoituksena on säästää rahaa opiskeluja varten sekä edistää terveellistä elämistä, jatkaa omia tavoitteita urheilun saralla. Aikaa tälle on varattu ainakin 30 päivää, ehkä jatkan sitä lokakuulle saakka. Syys-lokakuun vaihteessa on tulossa sopivasti ensimmäiset tentitkin. Ehkä niiden jälkeen uskallan jo syödä jotain hyvää, kuten palan porkkanakakkua.