Toisen kaupungin yössä
Kesä. Kyllä, minun kohdallani osittain tuntui, että se tuli - ja meni. Missään en sen aikana käynyt, paitsi parissa lähikunnassa. Välillä voivottelin miehelleni, että olisi ollut ihana, jos olisimme saaneet kesän aikana edes muutaman päivän, jolloin olisimme voineet nauttia toistemme seurasta jossain: mökillä, suuressa kaupungissa tai jossain täysin muualla. Poissa arjesta ja sen kiireistä, stressitekijöistä. Mutta ei, olin jo hyväksynyt tilanteen. Töitä pitää tehdä kun niitä on ja aina voi yrittää ensi kesänä uudelleen, eikö vain? Jos silloin pääsisimme käymään ystävien luona Turussa tai Tampereella, viettää Juhannuksen yhdessä tai käydä pikaisesti ulkomailla. Mutta niin, kesän lämmöt ovat käytännössä jo ohi: koulut ovat alkaneet tai alkamassa, sesonki on lopuillaan ja lämpötilat laskevat pikkuhiljaa iltojen pimentymisen myötä.
Eilen töissä ollessani puhelimeni soi. "Mitä teet parin viikon päästä?" Öh. Tämä tuli nyt hiukan yllättäen. Siis täh? Miten niin olet suunnitellut jotain, ja miksi minulle ei vielä kerrota, mitä se on? Ai, tarvitsen ihan varusteita ja pari päivää vapaata koulusta. Puhelun loputtua pienimuotoinen (hyvänlaatuinen) paniikki ja jännitys iskee: onko tämä jotain vastaavaa, kuin noin vuosi sitten, jolloin tämä samainen mies järjesti minulle oman tehtäväpäivän? En varmasti lähde hyppäämään laskuvarjolla, puhumattakaan benjistä tai muusta vastaavasta. Mutta entä jos se onkin jotain aivan muuta? Yllätysreissu Turkuun, viikonloppu kylpylässä tai muuta vastaavaa - en malta odottaa, että saan tietää tulevasta!
Tänään takaisin Kuopioon tullessani, asia tuli jossain vaiheessa esille. Minun olisi kuulema hyvä tietää, mitä on vastassa, jotta osaan varata oikeanlaisia vaatteita. Ja vaatteista saamani "varustelista" pääasiassa koostuikin. Yleensä me (varsinkaan minä) emme tee hirveästi äkkinäisiä tai harkitsemattomia liikkeitä. Joku pieni extempore reissu naapurikuntaan tai parin kaupungin päähän on voinut olla mahdollinen, mutta äkkilähdöt kauempana oleviin kaupunkeihin, ulkomaille tai jonnekin vieläkin kauemmaksi ovat aina jääneet. "No, entä raha, koulu/työt, matkajärjestelyt, ajoitus?" Aina vähintään yksi tai kaksi asiaa on hiertänyt kuin nilkassa oleva ketju. Tiedäthän, sellainen rautainen ja painava, minkä päässä on pallo.
Mutta ei tällä kertaa. Minulle ystävällisesti kerrottiin, että olemme seuraavan 1,5 viikon jälkeen matkalla Pärnuuseen - kauniiseen kaupunkiin Virossa. Reppureissulle kahdestaan, nauttimaan sesongin lopusta, ruoasta ja kaikesta muustakin ihanasta. Aluksi en tietenkään hämmentyneenä osannut sanoa asiaan oikein juuta enkä jaata. Enhän ole koskaan tehnyt mitään tämänkaltaista, saati käynyt lautalla tai lähtenyt juuri minnekään ensin olematta 100% varma majoituksesta tai aikatauluista. Epäilytti, jännitti - vaikka olenkin aina haaveillut tästä tai jostain samankaltaisesta yllätysmatkasta, (paitsi kohteena mitätön Pariisi, Milano, Barcelona, Amsterdam tai muu vastaava - kestona vähintään kaksi tai kolme viikkoa) en tiennyt mitä sanoa. Olisiko minusta noin vain lähtemään äkisti jonnekin, vaikka paikka on sinällään lähellä ja sieltä on tarvittaessa helppo päästä pois? Mutta mitä enemmän kuuntelin matkasuunnitelmaa ja katselin puolisoni innostuneisuutta, sitä varmempi asiasta olin: me oikeasti lähdemme.
Ja kuka tietää, ehkä innostun niin paljon, että tästä tulee tapa. Säästää ja ostaa yllätysmatka jonnekin, vaikkapa seuraavan kerran aikaisemmin mainittuun Pariisiin? Tai sitten joku kerta huomaammekin pakkaavamme kahden viikon aikataululla, sillä olemme muuttamassa äkisti ulkomaille. Kuka tietää?
Mutta hänellä oli muita suunnitelmia.
Eilen töissä ollessani puhelimeni soi. "Mitä teet parin viikon päästä?" Öh. Tämä tuli nyt hiukan yllättäen. Siis täh? Miten niin olet suunnitellut jotain, ja miksi minulle ei vielä kerrota, mitä se on? Ai, tarvitsen ihan varusteita ja pari päivää vapaata koulusta. Puhelun loputtua pienimuotoinen (hyvänlaatuinen) paniikki ja jännitys iskee: onko tämä jotain vastaavaa, kuin noin vuosi sitten, jolloin tämä samainen mies järjesti minulle oman tehtäväpäivän? En varmasti lähde hyppäämään laskuvarjolla, puhumattakaan benjistä tai muusta vastaavasta. Mutta entä jos se onkin jotain aivan muuta? Yllätysreissu Turkuun, viikonloppu kylpylässä tai muuta vastaavaa - en malta odottaa, että saan tietää tulevasta!
Syksyn valoja, jotain uutta ja kaunista.
Tänään takaisin Kuopioon tullessani, asia tuli jossain vaiheessa esille. Minun olisi kuulema hyvä tietää, mitä on vastassa, jotta osaan varata oikeanlaisia vaatteita. Ja vaatteista saamani "varustelista" pääasiassa koostuikin. Yleensä me (varsinkaan minä) emme tee hirveästi äkkinäisiä tai harkitsemattomia liikkeitä. Joku pieni extempore reissu naapurikuntaan tai parin kaupungin päähän on voinut olla mahdollinen, mutta äkkilähdöt kauempana oleviin kaupunkeihin, ulkomaille tai jonnekin vieläkin kauemmaksi ovat aina jääneet. "No, entä raha, koulu/työt, matkajärjestelyt, ajoitus?" Aina vähintään yksi tai kaksi asiaa on hiertänyt kuin nilkassa oleva ketju. Tiedäthän, sellainen rautainen ja painava, minkä päässä on pallo.
Mutta ei tällä kertaa. Minulle ystävällisesti kerrottiin, että olemme seuraavan 1,5 viikon jälkeen matkalla Pärnuuseen - kauniiseen kaupunkiin Virossa. Reppureissulle kahdestaan, nauttimaan sesongin lopusta, ruoasta ja kaikesta muustakin ihanasta. Aluksi en tietenkään hämmentyneenä osannut sanoa asiaan oikein juuta enkä jaata. Enhän ole koskaan tehnyt mitään tämänkaltaista, saati käynyt lautalla tai lähtenyt juuri minnekään ensin olematta 100% varma majoituksesta tai aikatauluista. Epäilytti, jännitti - vaikka olenkin aina haaveillut tästä tai jostain samankaltaisesta yllätysmatkasta, (paitsi kohteena mitätön Pariisi, Milano, Barcelona, Amsterdam tai muu vastaava - kestona vähintään kaksi tai kolme viikkoa) en tiennyt mitä sanoa. Olisiko minusta noin vain lähtemään äkisti jonnekin, vaikka paikka on sinällään lähellä ja sieltä on tarvittaessa helppo päästä pois? Mutta mitä enemmän kuuntelin matkasuunnitelmaa ja katselin puolisoni innostuneisuutta, sitä varmempi asiasta olin: me oikeasti lähdemme.
Ja kuka tietää, ehkä innostun niin paljon, että tästä tulee tapa. Säästää ja ostaa yllätysmatka jonnekin, vaikkapa seuraavan kerran aikaisemmin mainittuun Pariisiin? Tai sitten joku kerta huomaammekin pakkaavamme kahden viikon aikataululla, sillä olemme muuttamassa äkisti ulkomaille. Kuka tietää?
Mutta sen tiedän, syksyn valot tulevat olemaan entistäkin kauniimpia.
x
Kommentit
Lähetä kommentti