Ajatuksia muuttolaatikoissa
Onhan tässä paljon kerennyt tapahtua viime kirjoittelusta. Helsingissä oli erittäin mukavaa, vaikkakin haastavaa - mutta hyvä niin, eihän sitä muuten kehity. Budapest on todella ihana kaupunki, erittäin kaunis ja miellyttävä. Niin paljon on nähtävää, että varmasti useampikaan kerta ei riitä sen kokonaisvaltaiseen näkemiseen ja tuntemiseen.
Minulla on töitä kesäksi, pääsykokeet tuntuivat menevän hyvin ja sain tutkintotodistuksen kouraan stipendien kera. Oli siinäkin sukulaisille ihmettelemistä, kun yhteiset valmistujaisjuhlat paljastuivat salaisiksi kihlajaisjuhliksi paikan päällä, monia erittäin ihania ilmeitä nousi ihmisten kasvoille. Ja kaiken lisäksi kävimme eilen mieheni kanssa allekirjoittamassa vuokrasopimuksen uutta asuntoa varten, jonka pitäisi olla meille tarpeeksi iso (ainakin joksikin aikaa). Toisaalta harmittaa muuttaa keskustasta pois, mutta tuleva alue on rauhallinen ja kävelymatkan päässä nykyisestä olinsijastamme, eli asia on ok.
Myönnän, viimeisen viiden vuoden aikana olen kerennyt kuopiolaistua jo jonkin verran. Onnekseni en kuitenkaan aivan täysin, mikä helpottaa tätä kesää: olemista synnyinseudulla metsien keskellä. Mies jää Kuopioon, joten kesän vietämmekin eri paikkakunnilla - ja toivomme että näemme toisiamme joskus.
Hassulle tuntuu palata synnyinseuduilleen pidemmäksikin aikaa, varsinkin kun omanikäistä seuraa ei taida enää oikein löytyä alle 15km säteellä. Toisaalta, siellä ei kroppani tiedosta minkäänlaista stressiä, on vain elämistä - luontoa ja kauneutta. Saanpahan hyvin aikaa tehdä suunnittelemiani asioita, kuten käydä mökillä vapaa-aikana, hoidella asioita ja nauttia vähemmästä stressimäärästä.
Ainoa toiveeni kesän suhteen on, että välillä näkisin ystäviäni - joko kaupungissa tai maaseudulla. Tosin ystäviä löytyy töistäkin, mutta on se silti erilaista tavata ihmisiä vapaa-ajalla. Vaikka kaikki eivät sitä välttämättä uskokaan, mieleistä tekemistä löytyy myös metsien ja järvien lähettyviltä - eli tervetuloa käymään! Hassua tästä kesästä tekee myös se, että vaikka muutammekin uuteen asuntoon - josta tulee piakkoin uusi koti - en ehkä koe sitä sellaiseksi vielä pitkään aikaan. Minähän olen melkein koko kesän muualla, ja eikös koti ole se missä viettää eniten aikaa? Ehkä sitä syksyllä alkaa viimein sisäistämään tämän uuden muutoksen omassa elämässään.
Syksystähän ei ole vielä paljon tietoa, mutta olisi se kiva saada joko lisää töitä tai päästä kouluun, miksei vaikka molempia. Eihän sitä koskaan tiedä.
Minulla on töitä kesäksi, pääsykokeet tuntuivat menevän hyvin ja sain tutkintotodistuksen kouraan stipendien kera. Oli siinäkin sukulaisille ihmettelemistä, kun yhteiset valmistujaisjuhlat paljastuivat salaisiksi kihlajaisjuhliksi paikan päällä, monia erittäin ihania ilmeitä nousi ihmisten kasvoille. Ja kaiken lisäksi kävimme eilen mieheni kanssa allekirjoittamassa vuokrasopimuksen uutta asuntoa varten, jonka pitäisi olla meille tarpeeksi iso (ainakin joksikin aikaa). Toisaalta harmittaa muuttaa keskustasta pois, mutta tuleva alue on rauhallinen ja kävelymatkan päässä nykyisestä olinsijastamme, eli asia on ok.
Mutta ihan kuin jotain uupuisi?
Myönnän, viimeisen viiden vuoden aikana olen kerennyt kuopiolaistua jo jonkin verran. Onnekseni en kuitenkaan aivan täysin, mikä helpottaa tätä kesää: olemista synnyinseudulla metsien keskellä. Mies jää Kuopioon, joten kesän vietämmekin eri paikkakunnilla - ja toivomme että näemme toisiamme joskus.
Hassulle tuntuu palata synnyinseuduilleen pidemmäksikin aikaa, varsinkin kun omanikäistä seuraa ei taida enää oikein löytyä alle 15km säteellä. Toisaalta, siellä ei kroppani tiedosta minkäänlaista stressiä, on vain elämistä - luontoa ja kauneutta. Saanpahan hyvin aikaa tehdä suunnittelemiani asioita, kuten käydä mökillä vapaa-aikana, hoidella asioita ja nauttia vähemmästä stressimäärästä.
Ainoa toiveeni kesän suhteen on, että välillä näkisin ystäviäni - joko kaupungissa tai maaseudulla. Tosin ystäviä löytyy töistäkin, mutta on se silti erilaista tavata ihmisiä vapaa-ajalla. Vaikka kaikki eivät sitä välttämättä uskokaan, mieleistä tekemistä löytyy myös metsien ja järvien lähettyviltä - eli tervetuloa käymään! Hassua tästä kesästä tekee myös se, että vaikka muutammekin uuteen asuntoon - josta tulee piakkoin uusi koti - en ehkä koe sitä sellaiseksi vielä pitkään aikaan. Minähän olen melkein koko kesän muualla, ja eikös koti ole se missä viettää eniten aikaa? Ehkä sitä syksyllä alkaa viimein sisäistämään tämän uuden muutoksen omassa elämässään.
Syksystähän ei ole vielä paljon tietoa, mutta olisi se kiva saada joko lisää töitä tai päästä kouluun, miksei vaikka molempia. Eihän sitä koskaan tiedä.
Vain ajatuksia muuttolaatikoissa. Lämpimässä kesäauringossa.
Kommentit
Lähetä kommentti