Ensimmäinen kevätpäivä
Viime aikoina olen kuullut lintujen laulavan useampaan otteeseen. Jotenkin se vain herättää näinä helmikuun aamuina ajatukseen, että pian on varsinainen ja virallinen, ensimmäisen kevätkuukauden ensimmäinen kevätpäivä. Mutta se ei tarkoita, etteikö minun kevääni olisi jo alkanut. Varaslähdön olen nimittäin ottanut jo noin viikko pari sitten, mutta tänään ajattelin pitää viralliset avajaiset.
Minun kevääni. Vähän samanlainen ajatus kuin "minun syksyni" tai "talveni" ja näillä tarkoitan niiden poikkeamista ns. yleiskäsityksistä. Monen syksy tuntuu olevan täynnä ahdistusta: koulut alkavat, on pimeää, märkää - masentaa, suututtaa ja itkettää. Minun syksyni on oman ajan käyttöä, filosofointia ja rauhoittumista varten. Keväällä ihmiset valittavat jälleen loskasta tai siitä että aurinko paistaa silmiin. Itse taas tunnun pursuavan valoenergiasta - ja vaikka hymyilen & nauran normaalisti päivittäin, olen silti huomattavasti iloisempi ja vieläkin sosiaalisempi.
Pienempänä muistan tassutelleeni ympäri pihamaata nauttien auringosta keväthangilla. Laskiainenkin kuului aina kevääseen, vaikka se on oikeasti vielä talven puolella. Myöhemmin, kun lumet olivat sulaneet enemmän, saapastelin herran lailla valtikka kädessä auttaen suurien jokien varsilla asuvia alamaisiani tekemällä heille jokia. Näin ollen juoksin saappaat jalassa ja heiveröinen tikku kädessä purolta toiselle tehden pieniä uomia ja katsellen niiden kilpajuoksua. Loput päivistä yritin kartoittaa missä kaikkialla olisi vielä lunta ja kuinka nopeasti se sulaisi. Yritin auttaa kevättä parhaani mukaan myös tiputtamalla jääpuikkoja autotallin räystäältä ja pienten vesilammikoiden jääriitteitä rikkomalla. Enkä ole näistä tavoista päässyt vieläkään kokonaan: keväisin olen onnellisesti omissa ajatuksissani samalla kun kylven valossa tai katselen pienten purojen juoksua.
Tänään linnut lauloivat koulumatkalla ja oli taas hiukan lämpöisempi ilma kuin eilen. Ja kaikkein parasta, englannin tunnilla aurinko rupesi paistamaan pitkästä aikaa. Ensimmäiset 15 minuuttia kunnon aurinkoa tänä keväänä - luokan D204 etupulpetissa.
Minun kevääni. Vähän samanlainen ajatus kuin "minun syksyni" tai "talveni" ja näillä tarkoitan niiden poikkeamista ns. yleiskäsityksistä. Monen syksy tuntuu olevan täynnä ahdistusta: koulut alkavat, on pimeää, märkää - masentaa, suututtaa ja itkettää. Minun syksyni on oman ajan käyttöä, filosofointia ja rauhoittumista varten. Keväällä ihmiset valittavat jälleen loskasta tai siitä että aurinko paistaa silmiin. Itse taas tunnun pursuavan valoenergiasta - ja vaikka hymyilen & nauran normaalisti päivittäin, olen silti huomattavasti iloisempi ja vieläkin sosiaalisempi.
Pienempänä muistan tassutelleeni ympäri pihamaata nauttien auringosta keväthangilla. Laskiainenkin kuului aina kevääseen, vaikka se on oikeasti vielä talven puolella. Myöhemmin, kun lumet olivat sulaneet enemmän, saapastelin herran lailla valtikka kädessä auttaen suurien jokien varsilla asuvia alamaisiani tekemällä heille jokia. Näin ollen juoksin saappaat jalassa ja heiveröinen tikku kädessä purolta toiselle tehden pieniä uomia ja katsellen niiden kilpajuoksua. Loput päivistä yritin kartoittaa missä kaikkialla olisi vielä lunta ja kuinka nopeasti se sulaisi. Yritin auttaa kevättä parhaani mukaan myös tiputtamalla jääpuikkoja autotallin räystäältä ja pienten vesilammikoiden jääriitteitä rikkomalla. Enkä ole näistä tavoista päässyt vieläkään kokonaan: keväisin olen onnellisesti omissa ajatuksissani samalla kun kylven valossa tai katselen pienten purojen juoksua.
Jokainen kevät tuntuu ensimmäiselle, vaikka iän myötä kaikkein suurin lapsenomainen haltioituminen onkin vajunut syvemmälle nuoren aikuisen sisimpään.
Tänään linnut lauloivat koulumatkalla ja oli taas hiukan lämpöisempi ilma kuin eilen. Ja kaikkein parasta, englannin tunnilla aurinko rupesi paistamaan pitkästä aikaa. Ensimmäiset 15 minuuttia kunnon aurinkoa tänä keväänä - luokan D204 etupulpetissa.
Ja kertoakseni salaisuuden: joskus minä edelleen leikin purojen leikkejä ja katselen niiden metkuja, tutkiskelen koivussa olevia hiirenkorvia, nuuskuttelen niiden makeaa tuoksua sekä kuuntelen lintujen laulua.
Kommentit
Lähetä kommentti