Minä huudan sinulle.
Viime päivinä on silmiin sattunut kirjoituksia rasismista. Näillä tarkoitan mm. Abu-Hannan, Ruben Stillerin sekä Ulla Appelsinin väittelyä. Ja ajattelinpa hiukan soppaa hämmentää minäkin, omalla tavallani tosin.
Rasismi ei ole oikein, sen ymmärtää jokainen. Eikä voida yleistää että jokainen maahanmuuttaja olisi rikollinen, petturi ja paha ihminen. Jos näin teemme, samalla logiikalla yleistämme ja ylennämme koko Suomen ns. "ylempiarvoisten" joukkoon: meillä ei tällaista käytöstä ole. Suomessakin hyvin moni kavaltaa rahaa, pahoinpitelee ja varastaa - aivan kuin kaikkialla muuallakin, eikä tätä totuutta voi kiistää.
Jokaisen kulttuurin ihmisissä on hyvät ja huonot puolensa. Varmasti moni maahanmuuttaja toimii ihan oikein ja kunnolla, mutta me vain muistamme heikoimmat esimerkit ja kohtelemme loppujakin sen mukaan. (Tämä toimii myös toisin päin: monet muistavat suomalaisista ne pahimmat yksilöt ja unohtavat ne, ketkä eivät ole tehneet mitään väärää.) Ja silti odotamme kaiken tämän jälkeen heidän rakastavan meitä ja ylistävän kulttuuriamme? Samalla tavalla hiukan erilailla pukeutuvat luetellaan usein huligaaneiksi, homoseksuaaleiksi tai muiksi vastaaviksi. Joten jospa unohdettaisiin rankalla kädellä yleistäminen, yritettäisiin olla vähemmän ennakkoluuloisia ja keskityttäisiin oikeaan & alkuperäiseen ongelmaan?
En mene väittämään etteikö itsellänikin olisi joskus pieniä ennakkoluuloja joitakin ihmisiä kohtaan - niin suomalaisia kuin ulkomaalaisiakin - mutta pyrin ne oman itsesuojeluvaistoni ja maalaisjärkeni huomioon ottaen karsimaan pois. Kertaakaan en ole vielä huomannut sen olleen huono idea, päin vastoin. Tämä vaan saa miettimään, että ne ketkä huutelevat - sekä maahanmuuttajille että ihan samaa kansalaisuutta oleville - haukkumanimiä ja antavat pahansisuisia katseita: mitä he luulevat voittavansa sillä? Varmaan se jonkinlaista tyydytystä antaa: "minä olen parempi kuin tuo", mutta ei siitä kyllä hyvä mieli jälkeenpäin jää kenellekään. Toisesta tulee surullinen ja vihainen, toisesta ärtynyt ja hapan maku maistuu suussa vielä pitkään. Ja sitten ihmetellään ja voivotellaan, kuinka tässä nyt näin kävi, että joku suuttui? Tätä voi soveltaa mielestäni myös kiusaamiseen sekä kouluampumistapauksiin.
Voisiko omien tekojensa seurauksia miettiä? Mitä hyötyä siitä sinulle on, jos haukut jokaisen tummaihoisen (mukaanlukien pienet lapset, jotka ovat eläneet koko elämänsä Suomessa) neekeriksi ja rikolliseksi tai jokaisen lyhyet hiukset omaavan/omaperäisemmin pukeutuvan naisen lesboksi? Kaikki eivät tästä välitä, riippuen tietysti siitä, kuka huutaa kenelle ja millä tavalla. Mutta joskus ne sanat sattuvat ja napsahtavatkin yllättävän syvälle sydämeen ja selkäytimeen, mistä sitä ei saa koskaan pois.
Varsinkin kun lähtee muistelemaan omaa lapsuuttaan. Vaikka joka puolella kouluissa sanotaan, ettei meillä ilmene kiusaamista, tuntuu silti kovin moni olevan koulukiusattu nyt - tai ennen. Tai sitten tämä koskee vain omaa kaveripiiriäni, mistä ei-yhtään-kiusattuja löytynee tuskin kovinkaan montaa. Joten ennen kuin huudat pienelle, muutaman vuoden ikäiselle pikkunatiaiselle naama punaisena kirosanoja, niin muistele omaa lapsuuttasi. Sinulle tuskin kukaan huusi sen ikäisenä mitään, ja jos huusi niin ei hänellä mitään syytä siihen ollut, vai oliko? Muistatko ollenkaan, miltä tuntui olla hyljeksitty, haukuttu ja mutaan potkittu? Kuinka sinua itketytti ja yritit saada pahan olon jollain tavalla pois? Se tunne, kun haluaisit oksentaa siihen pystymättä - vaikka syytä ei ole. Se on vain se paha olo. Tunnetko siis ylpeyttä siitä, mitä lasket suustasi ulos? Kaikki ne haukkumiset, vihalla ja raivolla maustetut ärräpäät ja tappouhkaukset: kaikki. Jos tunnet, säälin sinua.
Rasismi ei ole oikein, sen ymmärtää jokainen. Eikä voida yleistää että jokainen maahanmuuttaja olisi rikollinen, petturi ja paha ihminen. Jos näin teemme, samalla logiikalla yleistämme ja ylennämme koko Suomen ns. "ylempiarvoisten" joukkoon: meillä ei tällaista käytöstä ole. Suomessakin hyvin moni kavaltaa rahaa, pahoinpitelee ja varastaa - aivan kuin kaikkialla muuallakin, eikä tätä totuutta voi kiistää.
Jokaisen kulttuurin ihmisissä on hyvät ja huonot puolensa. Varmasti moni maahanmuuttaja toimii ihan oikein ja kunnolla, mutta me vain muistamme heikoimmat esimerkit ja kohtelemme loppujakin sen mukaan. (Tämä toimii myös toisin päin: monet muistavat suomalaisista ne pahimmat yksilöt ja unohtavat ne, ketkä eivät ole tehneet mitään väärää.) Ja silti odotamme kaiken tämän jälkeen heidän rakastavan meitä ja ylistävän kulttuuriamme? Samalla tavalla hiukan erilailla pukeutuvat luetellaan usein huligaaneiksi, homoseksuaaleiksi tai muiksi vastaaviksi. Joten jospa unohdettaisiin rankalla kädellä yleistäminen, yritettäisiin olla vähemmän ennakkoluuloisia ja keskityttäisiin oikeaan & alkuperäiseen ongelmaan?
En mene väittämään etteikö itsellänikin olisi joskus pieniä ennakkoluuloja joitakin ihmisiä kohtaan - niin suomalaisia kuin ulkomaalaisiakin - mutta pyrin ne oman itsesuojeluvaistoni ja maalaisjärkeni huomioon ottaen karsimaan pois. Kertaakaan en ole vielä huomannut sen olleen huono idea, päin vastoin. Tämä vaan saa miettimään, että ne ketkä huutelevat - sekä maahanmuuttajille että ihan samaa kansalaisuutta oleville - haukkumanimiä ja antavat pahansisuisia katseita: mitä he luulevat voittavansa sillä? Varmaan se jonkinlaista tyydytystä antaa: "minä olen parempi kuin tuo", mutta ei siitä kyllä hyvä mieli jälkeenpäin jää kenellekään. Toisesta tulee surullinen ja vihainen, toisesta ärtynyt ja hapan maku maistuu suussa vielä pitkään. Ja sitten ihmetellään ja voivotellaan, kuinka tässä nyt näin kävi, että joku suuttui? Tätä voi soveltaa mielestäni myös kiusaamiseen sekä kouluampumistapauksiin.
Köyhä elämä on, jos ihmiset tuosta saavat jokapäiväisen hupinsa.
Voisiko omien tekojensa seurauksia miettiä? Mitä hyötyä siitä sinulle on, jos haukut jokaisen tummaihoisen (mukaanlukien pienet lapset, jotka ovat eläneet koko elämänsä Suomessa) neekeriksi ja rikolliseksi tai jokaisen lyhyet hiukset omaavan/omaperäisemmin pukeutuvan naisen lesboksi? Kaikki eivät tästä välitä, riippuen tietysti siitä, kuka huutaa kenelle ja millä tavalla. Mutta joskus ne sanat sattuvat ja napsahtavatkin yllättävän syvälle sydämeen ja selkäytimeen, mistä sitä ei saa koskaan pois.
Varsinkin kun lähtee muistelemaan omaa lapsuuttaan. Vaikka joka puolella kouluissa sanotaan, ettei meillä ilmene kiusaamista, tuntuu silti kovin moni olevan koulukiusattu nyt - tai ennen. Tai sitten tämä koskee vain omaa kaveripiiriäni, mistä ei-yhtään-kiusattuja löytynee tuskin kovinkaan montaa. Joten ennen kuin huudat pienelle, muutaman vuoden ikäiselle pikkunatiaiselle naama punaisena kirosanoja, niin muistele omaa lapsuuttasi. Sinulle tuskin kukaan huusi sen ikäisenä mitään, ja jos huusi niin ei hänellä mitään syytä siihen ollut, vai oliko? Muistatko ollenkaan, miltä tuntui olla hyljeksitty, haukuttu ja mutaan potkittu? Kuinka sinua itketytti ja yritit saada pahan olon jollain tavalla pois? Se tunne, kun haluaisit oksentaa siihen pystymättä - vaikka syytä ei ole. Se on vain se paha olo. Tunnetko siis ylpeyttä siitä, mitä lasket suustasi ulos? Kaikki ne haukkumiset, vihalla ja raivolla maustetut ärräpäät ja tappouhkaukset: kaikki. Jos tunnet, säälin sinua.
Huudan suruani teille. Joskus maailma raivoaa ihmiselle.
Kommentit
Lähetä kommentti