Suihkun mietteitä part I
Tulipa tuossa suihkussa ollesani mietittyä taas kaikenlaista, mm. sosiaalista itsemurhaa. Eli siis sitä, että jos esim. pidät sekä Bieberistä että Twilightista, olet käytännössä jo tuhoon tuomittu.
Hyvin usein suuren massan mielipiteistä eroavat luokitellaan vähintäänkin oudoiksi tai omalaatuisiksi - ei sillä että niissäkään mitään vikaa olisi. Loppujen lopuksi olisi tylsää, jos ihmiset pitäisivät aina samoista asioista: ei tulisi hienoja väittelyitä eikä kompromisseja. Ja mikäli suomalaisen yhteiskunnan päättäjät olisivat aina samaa mieltä mitä jännemmistäkin ideoista, olisi tämäkin maa jo kaatunut kauan aikaa sitten. Edelleenkin kyllä huonoja oivalluksia tulee, mutta erilaisuuden kaavan toteutuessa on suurempi mahdollisuus onnistua ja olla hyvällä tavalla erilainen.
Aikuisten maailmassa sosiaalista itsemurhaa tapahtuu harvemmin - ellei kyseessä ole erittäin naiiveja kavereita, jotka ovat henkisesti jääneet pieneen ja ärsyttävään hyönteisikään. Yleensä tässä vanhusten iässä ollaan jo sen verran kypsempiä, että vaikka joku pitäisikin erilaisista asioista, niin hyvää ystävää ei sen takia heitetä hukkaan. Kukin pitää siitä mistä pitää, se tekee erilaisuudesta niin mahtavaa. Ja vaikka hiukan dissaisikin toisen musiikkimakua, ei sitä yleensä heitetä pahalla - pikemminkin leikitellen ja lempeästi härkkien. Koska mielipiteistä ei voi kiistellä (tai voi, mutta se on eri asia) & vain kuolleet kalat eivät ui vastavirtaan, if you know what I'm saying?
Mutta pienten ihmisten maailmassa termi ilmiölle on osuva. Jos pidät Bieberistä ja Twilightista, tai olet muulla tavoin omassa nuorisoyhteiskunnassasi poikkeava, on sinut näin eristettävä muista ja dissattava maan rakoon. Rangaistus, joka voi olla jopa pahempi kuin oikea kuolema itsessään, tai näin ainakin moni näyttäisi sen kokevan sillä hetkellä. Forever alone, right?
Loppujen lopuksi "aikuisten" maailmassakin tätä esiintyy, mutta hiukan eri muodossa. Esimerkki: jos olet taitava sillanrakentaja, joka on rakentanut onnistuneesti yli 50 siltaa ja paremmin kuin monet muut, mutta olet kerran humalapäissäsi yrittänyt iskeä kaverisi molempia siskoja, pelannut rahasi tai muuta vastaavaa - on sinut tuomittava epäluotettavaksi. "Onhan se hyvä sillanrakentaja, mutta..." On helpompaa muistaa ihmiset heidän yksittäisistä huonoista teoistaan tai ominaisuuksistaan ja alentaa näin heidän arvoaan ystävänä/perheenjäsenenä/työkaverina/ihmisenä.
Itse mieluummin kuuntelisin lausetta "Onhan se töppäillyt kerran tai pari, mutta..." Onko tämä vain siksi, että olen optimisti ja koska minua ärsyttää ihmisten ainainen negatiivisuus vai mitä, siihen en osaa vastata. Jotenkin sitä välillä vain toivoo ihmisiltä kukkia ja auringonpaistetta kaiken sen paskan ja negatiivisuuden sijaan, mitä tähän maailmaan vuodatetaan. Ainoa mikä estää ihmistä olemasta sitä mitä haluaa, on hän itse - joten miksi täydentää elämäänsä paskalla kun sitä on jo riittämiin muutenkin?
Hyvin usein suuren massan mielipiteistä eroavat luokitellaan vähintäänkin oudoiksi tai omalaatuisiksi - ei sillä että niissäkään mitään vikaa olisi. Loppujen lopuksi olisi tylsää, jos ihmiset pitäisivät aina samoista asioista: ei tulisi hienoja väittelyitä eikä kompromisseja. Ja mikäli suomalaisen yhteiskunnan päättäjät olisivat aina samaa mieltä mitä jännemmistäkin ideoista, olisi tämäkin maa jo kaatunut kauan aikaa sitten. Edelleenkin kyllä huonoja oivalluksia tulee, mutta erilaisuuden kaavan toteutuessa on suurempi mahdollisuus onnistua ja olla hyvällä tavalla erilainen.
Aikuisten maailmassa sosiaalista itsemurhaa tapahtuu harvemmin - ellei kyseessä ole erittäin naiiveja kavereita, jotka ovat henkisesti jääneet pieneen ja ärsyttävään hyönteisikään. Yleensä tässä vanhusten iässä ollaan jo sen verran kypsempiä, että vaikka joku pitäisikin erilaisista asioista, niin hyvää ystävää ei sen takia heitetä hukkaan. Kukin pitää siitä mistä pitää, se tekee erilaisuudesta niin mahtavaa. Ja vaikka hiukan dissaisikin toisen musiikkimakua, ei sitä yleensä heitetä pahalla - pikemminkin leikitellen ja lempeästi härkkien. Koska mielipiteistä ei voi kiistellä (tai voi, mutta se on eri asia) & vain kuolleet kalat eivät ui vastavirtaan, if you know what I'm saying?
Mutta pienten ihmisten maailmassa termi ilmiölle on osuva. Jos pidät Bieberistä ja Twilightista, tai olet muulla tavoin omassa nuorisoyhteiskunnassasi poikkeava, on sinut näin eristettävä muista ja dissattava maan rakoon. Rangaistus, joka voi olla jopa pahempi kuin oikea kuolema itsessään, tai näin ainakin moni näyttäisi sen kokevan sillä hetkellä. Forever alone, right?
Loppujen lopuksi "aikuisten" maailmassakin tätä esiintyy, mutta hiukan eri muodossa. Esimerkki: jos olet taitava sillanrakentaja, joka on rakentanut onnistuneesti yli 50 siltaa ja paremmin kuin monet muut, mutta olet kerran humalapäissäsi yrittänyt iskeä kaverisi molempia siskoja, pelannut rahasi tai muuta vastaavaa - on sinut tuomittava epäluotettavaksi. "Onhan se hyvä sillanrakentaja, mutta..." On helpompaa muistaa ihmiset heidän yksittäisistä huonoista teoistaan tai ominaisuuksistaan ja alentaa näin heidän arvoaan ystävänä/perheenjäsenenä/työkaverina/ihmisenä.
Itse mieluummin kuuntelisin lausetta "Onhan se töppäillyt kerran tai pari, mutta..." Onko tämä vain siksi, että olen optimisti ja koska minua ärsyttää ihmisten ainainen negatiivisuus vai mitä, siihen en osaa vastata. Jotenkin sitä välillä vain toivoo ihmisiltä kukkia ja auringonpaistetta kaiken sen paskan ja negatiivisuuden sijaan, mitä tähän maailmaan vuodatetaan. Ainoa mikä estää ihmistä olemasta sitä mitä haluaa, on hän itse - joten miksi täydentää elämäänsä paskalla kun sitä on jo riittämiin muutenkin?
Kommentit
Lähetä kommentti