Tehtävä suoritettu (?)

Vihdoin se on ohi - tai ainakin melkein, nimittäin opiskelu. Kuten monet tietävät, on opiskeluni työllistänyt minua hyvin paljon viimesen 9 kk:n aikana, minkä vuoksi olen ollut harvoin tavoitettavissa. Helppoa se ei ole ollut, vaan tasapainoa on joutunut etsimään useampaan otteeseen. Työ ja opiskelu vielä jotenkuten sujuu, mutta yhtälöön lisättäessä sosiaaliset piirit, liikunta ja oma aika, ei kaiken kasassa pitäminen ole ihan yksinkertainen asia.

Voisin toki kertoa tarkemmin opiskeluni kulusta sekä muusta asiaan liittyvästä, mutta olen itsekin sisäistänyt asiaa vasta niin vähän aikaa, että jätän sen tekemättä. Viikko sitten sain viimeisen, aivan kauhealta tuntuneen rutistuksen tehtyä, joten oman pään ja "normaalin" arjen käynnistäminen on vielä kesken. Mutta ylipäätään olen ylpeä koko prosessista sekä viimeisen 9 kk:n että varsinkin viimeisen muutaman viikon aikana. Jälleen kerran todistin itselleni, että minusta löytyy vaikka minkälaisia voimavaroja tiukankin paikan tullen ja että minulla on kyky onnistua.

Myönnän myös, että kaiken riemun keskellä oloni on hiukan haikea. Opiskelutahti ja tietynlainen elämänrytmi tuntui juuri löytyvän ja tasaantuvan, kun kaikki äkkiä loppuukin. Vai loppuuko? Stressi ainakin vähenee huomattavasti, siitä olen varma, vaikka kesällä tulen lukemaan anatomiaa. Kyseessä onkin toistaiseksi viimeinen kurssi, tosin ilman aikataulutettuja tehtäviä (tenttiä lukuunottamatta). Näin ollen en tule pyhittämään koko kesääni pelkästään ystäville ja työnteolle, vaikka se tuleekin olemaan näitä ihania asioita täynnä.

Lyhyesti sanottuna: hyvillä mielin eteenpäin ja yhtä kokemusta rikkaampana.