Oma rytmini
Vuodenaikojen mukaan elämistä vai alkavaa kaamosmasennusta? Siinä vasta kysymys. En ole ikinä miettinyt, että auringonvalon väheneminen vaikuttaisi mitenkään negatiivisesti elämääni - mutta en kiellä sen vaikutuksia.
Keväisin, kun aurinkoa alkaa näkymään enemmän, puhkun koko ajan enemmän energiaa ja olen iloisempi. Kohta on kesä ja lämmintä, pääsee moottoripyöräilemään ja ylipäätään nauttimaan kesästä. Tämän takia yleensä käy sitten niin, että loppukesästä alan olla puhki: koko kesän olen juossut tukka putkella ja yrittänyt parhaani mukaan nauttia kesästä 100%:sti, joten virtaa ei tunnu riittävän enää jokaiselle tapahtumalle ja asialle elokuussa.
Syksy taas on aina ollut minulle uusien asioiden aikaa. Koulut ovat alkaneet, olen aloittanut uusia harrastuksia tai lähtenyt lomalle, muuttanut ulkomaille jne. Eteenpäin menemisen ohella hiljennän kuitenkin tahtia. Käyn vähemmän ulkona, latailen akkuja kesän jäljiltä ja otan enemmän omaa aikaa. Syksy on siis tietynlainen rauhoittumisen ja minä -projektin kausi.
Toki iltojen pimetessä väsyttää enemmän ja on vaikeampaa herätä aamuisin, mutta se ei ole ikinä haitannut minua. Alkusyksy on yleensä hyvin kaunista ja kohtalaisen kuivaa aikaa: kirpeä syysilma saapuu ja ruska-aika alkaa. Lokakuusta eteenpäin (hyvällä säällä) on nähtävissä yksi upeimmista tähtitaivaista, mitä olen ikänäni nähnyt - puhumattakaan revontulista.
Joulun alla pysähdyn kunnolla ja annan erityistä painoarvoa pienille hetkille ja asioille. Nyt on tärkeää antaa aikaa omalle perheelleen ja pysähtyä kuuntelemaan itseään: ovatko asiat menneet oikeaan vai väärään suuntaan ja mitä asialle olisi tehtävissä? Monet lupaavat tehdä mahdolliset, suuret korjausliikkeet yleensä uutena vuotena, mutta minulle se aika on syksyllä. Vuodenvaihde on vain tietynlainen välietappi: silloin tarkistan, olenko pysynyt suunnitelmissani vai ovatko suunnitelmat kenties muuttuneet joiltakin osin.
Alkuvuodesta jatkuu suunnitelmieni toteuttaminen ja päämäärieni tavoittelu. Käynnistän projektini työnseisauksen jäljiltä pikkuhiljaa - ja auringonvalon lisääntyessä kasvaa myös muukin aktiivisuus. Tästä hyvänä esimerkkinä toimivat suunnitelmat ystävien kanssa, kuten laskettelureissut tai illanistujaiset.
Välillä mietin, pitäisikö tämä kierto katkaista? Olisiko hyvä, jos osaisin ottaa rauhallisemmin jo kesällä, jotta jaksaisin paremmin iltojen hämärtyessä? Ehkä, ja siihen suuntaan se on mennyt viimeisenä parina vuotena. Mutta en näe syytä radikaaliin muutokseen, sillä tämä toimintatapa on toiminut minulla paremminkin kuin hyvin yli 20 vuoden ajan - ja se luo minulle tietynlaista mielenrauhaa.
Mielestäni jokaisen pitäisi elää sen rytmin mukaan, kuin hänelle on fyysisesti ja henkisesti parasta. Sitä on oman itsensä kuunteleminen ja arvostaminen - hyvinvointi.
Keväisin, kun aurinkoa alkaa näkymään enemmän, puhkun koko ajan enemmän energiaa ja olen iloisempi. Kohta on kesä ja lämmintä, pääsee moottoripyöräilemään ja ylipäätään nauttimaan kesästä. Tämän takia yleensä käy sitten niin, että loppukesästä alan olla puhki: koko kesän olen juossut tukka putkella ja yrittänyt parhaani mukaan nauttia kesästä 100%:sti, joten virtaa ei tunnu riittävän enää jokaiselle tapahtumalle ja asialle elokuussa.
Syksy taas on aina ollut minulle uusien asioiden aikaa. Koulut ovat alkaneet, olen aloittanut uusia harrastuksia tai lähtenyt lomalle, muuttanut ulkomaille jne. Eteenpäin menemisen ohella hiljennän kuitenkin tahtia. Käyn vähemmän ulkona, latailen akkuja kesän jäljiltä ja otan enemmän omaa aikaa. Syksy on siis tietynlainen rauhoittumisen ja minä -projektin kausi.
Hiljaiset, usvan täyttämät aamut.
Toki iltojen pimetessä väsyttää enemmän ja on vaikeampaa herätä aamuisin, mutta se ei ole ikinä haitannut minua. Alkusyksy on yleensä hyvin kaunista ja kohtalaisen kuivaa aikaa: kirpeä syysilma saapuu ja ruska-aika alkaa. Lokakuusta eteenpäin (hyvällä säällä) on nähtävissä yksi upeimmista tähtitaivaista, mitä olen ikänäni nähnyt - puhumattakaan revontulista.
Joulun alla pysähdyn kunnolla ja annan erityistä painoarvoa pienille hetkille ja asioille. Nyt on tärkeää antaa aikaa omalle perheelleen ja pysähtyä kuuntelemaan itseään: ovatko asiat menneet oikeaan vai väärään suuntaan ja mitä asialle olisi tehtävissä? Monet lupaavat tehdä mahdolliset, suuret korjausliikkeet yleensä uutena vuotena, mutta minulle se aika on syksyllä. Vuodenvaihde on vain tietynlainen välietappi: silloin tarkistan, olenko pysynyt suunnitelmissani vai ovatko suunnitelmat kenties muuttuneet joiltakin osin.
Alkuvuodesta jatkuu suunnitelmieni toteuttaminen ja päämäärieni tavoittelu. Käynnistän projektini työnseisauksen jäljiltä pikkuhiljaa - ja auringonvalon lisääntyessä kasvaa myös muukin aktiivisuus. Tästä hyvänä esimerkkinä toimivat suunnitelmat ystävien kanssa, kuten laskettelureissut tai illanistujaiset.
Ja kohta on taas kevät.
Välillä mietin, pitäisikö tämä kierto katkaista? Olisiko hyvä, jos osaisin ottaa rauhallisemmin jo kesällä, jotta jaksaisin paremmin iltojen hämärtyessä? Ehkä, ja siihen suuntaan se on mennyt viimeisenä parina vuotena. Mutta en näe syytä radikaaliin muutokseen, sillä tämä toimintatapa on toiminut minulla paremminkin kuin hyvin yli 20 vuoden ajan - ja se luo minulle tietynlaista mielenrauhaa.
Minun on hyvä näin.
Mielestäni jokaisen pitäisi elää sen rytmin mukaan, kuin hänelle on fyysisesti ja henkisesti parasta. Sitä on oman itsensä kuunteleminen ja arvostaminen - hyvinvointi.
Kommentit
Lähetä kommentti