Ajanjakson loppu.

Talvi väistyy kevään tieltä: auringonvaloa tulvii sisään ikkunasta syrjäyttäen samalla pimeyden. Kaiken pysäyttävä kaamos loppuu - kuten myös eräs ajanjakso.

Asuinjärjestelyissä on tapahtunut sekä väliaikaisia että pysyviä muutoksia. Neiti A muutti pois kommuunistamme, joten järjestimme asukashaun. Eikä mennyt kauaa, kun neiti K asettui taloksi. Noin kuukautta myöhemmin M lähti vaihtoon kolmeksi kuukaudeksi ja koiraneiti meni hoitoon pohjoiseen. Alivuokralaiseksi tuli siksi aikaa neiti M2. Olemme tulleet toimeen todella hyvin ja kaikki on muutenkin sujunut loistavasti, eli ei valittamista näistä järjestelyistä.

Tammikuussa aloitin (liian pitkän tauon jälkeen) jälleen urheilun: lähinnä kuntosalia ja muita itsekseen harjoitettavia lajeja, kuten lenkkeilyä, luistelua jne. Pari kertaa on tullut käytyä laskettelemassakin kavereiden kanssa, aivan mahtavaa! Muitakin harrastuksia on tullut aloitettua, joskin vaihtelevalla menestyksellä. Mutta itsensä ylittämistä tässä haetaankin usealla eri saralla, joten haasteita on hyvä olla - antaa palaa vaan! Olo on suorastaan mahtava ja energiaa tulee joka päivä lisää! Tavoitteena on kaikin puolin terveellisempi ja onnellisempi, entistä parempi minä ja elämäntavat. Apuna tähän ja lisäpotkuna persauksille olen esim. harjoitellut vähän aikaa personal trainerin kanssa ja voi pojat: homma on lähtenyt aivan uusille urille.

Kevään edetessä on tarkoitus mm. lisätä ystävien kanssa liikkumista ja tekemistä sekä osallistua erääseen juoksutapahtumaan.

Töiden osalta lopetin Fazerilla helmikuussa ja siirryin kokonaispainoitteisesti kahvilahommiin. Nautin Fazerilla olemisesta todella paljon, mutta talven/kevään vähäiset tunnit suhteutettuna kaikkeen muuhun sekä kesällä ilmenevä ongelma eivät antaneet juurikaan vaihtoehtoja. Toisaalta, nyt voin keskittyä täydellä teholla nykyiseen työhöni ja antaa sille kaikkeni. Minulta kysytään vieläkin, enkö kaipaa takaisin hellan ääreen? Kaipaan kyllä, toisinaan. Mutta tätäkin hiukan itse kummaksuen (hyvällä tavalla): nautin nykyisestä työpaikastani, työnkuvastani ja työkavereistani äärimmäisen paljon. Aina se tuntuu tarjoavan jotain uutta ja mielekästä, josta haluan oppia lisää. Joten pysyn kannassani, täällä minun on hyvä olla juuri nyt ja kehittyä. 

Kaiken muun lisäksi haasteita on tarjonnut myös yksityiselämä. Omat aikataulut, ystävien tapaaminen - omat ja toisten suunnitelmat ja toiveet. Asiat liikkuvat suuntaan tai toiseen enemmän ja vähemmän. Aika näyttää, kuinka nämä haasteet voitetaan. 

On minulla myös muita suunnitelmia ja pienempiä tavoitteita, joita pyrin toteuttamaan seuraavan puolen vuoden sisällä. Olen ajatellut käyväni toukokuussa pienellä reissulla, mutta en ole vielä aivan varma missä. Irlanti olisi vaihtoehtona ihana ja tuttu paikka, jossa näkisi paljon ystäviä. Norja olisi myös mielenkiintoinen, suhteellisen lähellä oleva vaihtoehto. Yksin tai kaverin kanssa - sillä ei ole minulle niin suurta merkitystä, kunhan pääsee jälleen seikkailemaan ja saamaan elämyksiä. Elämästä täytyy nauttia täysillä kaikessa komeudessaan.

Ja siinä hetkessä, missä olet juuri nyt.