Puhelu Westportista

Kuulumisia viimeisen kuukauden ajalta.

Menin helmikuussa toista ystävääni vastaan Dubliniin. Tosin olimme siellä vain jokusen tunnin, eli uusia paikkoja ei juuri tullut nähtyä. Kävimme syömässä, oluella ja kävelimme juna-asemalle. Matkalla juttelimme mm. naiselle, joka keräsi varaa Amnesty International:lle. Aiheena olivat naisten oikeuden Irlannissa. Uutta tietoa tuli paljon, esimerkiksi: Irlannissa abortti on laiton ja rangaistava teko. Eli jos raskaus (oli se sitten saanut alkunsa kuinka hyvänsä) menee siihen pisteeseen, että joko äiti tai lapsi selviää, niin lapsi yrittään pelastaa - huolimatta siitä, kuinka äidille käy. Tämä juontaa juurensa katolilaiseen perinteeseen, jossa lapsi menee kaiken edelle.

Kiipesimme myös Croagh Patrickin huipulle. Se oli ensimmäinen vuorireissuni ikinä. Saimme eräältä ystävältäni kyydin vuoren juurelle. Varustautuminen ei ollut paras mahdollinen (esim. vettä olisi voinut olla mukana enemmän), koska kyytimme tuli parin minuutin varoitusajalla ja kuljettajalla oli muutenkin todella kiire. Mutta sää oli kaunis ja siellä oli paljon lampaita sekä upeat maisemat, mikä teki kiipeämisestä mukavampaa.

Lonely traveller.

On the top.

Ensikertalaiselle kiipeäminen ei ollut helpoin mahdollinen. Kyllä, kävelen paljon - mutta yleensä tasaisella. Eli matkanteko oli täynnä muutaman minuutin välein pidettäviä puolen minuutin taukoja. "Onpas täällä upeat maisemat, pitää ottaa kuva!" (Erittäin hyvä tekosyy hengähdystauolle.) Lisäksi pidimme pari hiukan pidempää taukoa, mm. söimme aamupalaa jne. Eli toisin sanoen: lähdimme kylmiltään kiipeämään, osittain rapakuntoisina ja matkaan tarttui vielä jalkakramppi (sillä venyttely seisomistyön jälkeen on heikoille) - mutta se oli ehdottomasti sen arvoista.

Kaiken kruunasi huipulla oleva pariskunta, jonka kihlautumisen taltioin vahingossa videolle - ja myöhemmin tarkoituksellisesti kuvina.

Luin juuri saamani sähköpostin kihlaparin naiselta. 

"Dear **,

I'm the girl you captured getting proposed to on the top of Croagh Patrick almost 3 weeks ago!

I know XX has already emailed you but I also wanted to get in touch and say a huge thank you for coming up to us that day. We love the video and the pictures. I'm sorry I was in such shock and could not talk to you properly!

Thank you again,

XXX x"

..~:xxx:~..

"Dear XXX, 

You have absolutely nothing to be sorry about. I just wanted to give you something beautiful, that's going to remind you about that Special Day the rest of your lives. Something that's every girl's dream like a small fairytail. The best thank you is that you liked the pictures and that you're going to enjoy your lives together - it won't be easy all the time but trust me: it's totally worth it.
Best of luck for you both!
Sincerely, **"

Vuorelle kiipeämisen jälkeen kävimme vuoren juurella välipalalla ja kävelimme takaisin Westportiin. Yhteensä tuli urheiltua 16km päivän aikana. Lisäksi hyvää ruokaa, rugby pelin katsomista paikallisessa pubissa, pubikierrosta jne. Onnistunut viikonloppu, mikäli näin voi sanoa.

Olen myös ostanut lentoliput Suomeen. Niin sanotusti "palloittelin" paluutani pitkään, mutta se tuntuu oikealta. Työ on mukavaa, työkaverit ovat huippuja - eikä elämä olisi täällä yhtään hassumpaa. Mutta täällä on liikaa asioita, joihin en ole tyytyväinen myöskään pidemmällä aikavälillä. En ainakaan tällä hetkellä. Henkilökohtainen pelkoni on kuitenkin se, että kadunko päätöstäni takaisinpaluusta myöhemmin? Toisaalta, lohtuni on tämä: ihmiset eivät haluaisi päästää minua täältä pois - eli voin aina tulla takaisin. Jopa keittiöpäällikön vastaus siihen, kun kysyin lopettamispäiväni sopivuutta, tuli puun takaa ja antoi minulle välitetyn ja merkittävän olon. 

"So, I booked my flight on xxth May, so is it ok if xxth May is my last day at work?"

"No, it's not."

"Umm.. what? Why?"

"I mean - it's not ok that you go. But you have to go, right? But, after your 'vacation'.."

Tämän lisäksi olen ollut suurimmaksi osaksi töissä. Toisinaan vapaahetkinä tulee löydettyä uusia paikkoja, kuten kaksi viikkoa sitten työkaverin kanssa: vuoria, vuorilampi ja metsää - aivan upeat näköalat!

Tai tänään: heräsin aamukuuden jälkeen ja lähdin lenkille. Löysin viimein tieni Westportin ylärinteille, jonne olen kauan kaihonnut. Pääsin myös ihastelemaan läheltä melkein läpipääsemäntöntä irlantilaismetsää. En kehdannut sinne mennä, sillä alue oli pieni ja jonkun tontilla - enkä ole täysin perillä siitä, minkälaiset oikeudet ihmisillä on kulkea muiden omistamilla alueilla. Mutta kuulin pöllöjen huhuilua, näin lintuja ja tunnustelin kevättä.

Irlannista löytyy asioita, joista en pidä. Mutta siinä on myös jotain sellaista ihanuutta, jota en usko löytäväni mistään muualla.

Aamulenkiltä.

Lenkiltä tullessani minua odottivat kuitenkin arjen askareet: pyykit ja huoneeni siivoaminen. Kävin ruokakaupassa, katsoin elokuvan. Menin ulos ja söin vuokraisäntieni kanssa mansikoita täydessä auringonpaisteessa - otin koiran kanssa aurinkoa.

Mr. Captain, voikukat ja auringonpaiste.

Oli todella lämmin, kesäinen tunnelma. Aivan kuin olisimme olleet pieni perhe, kun isäntäväki keskusteli suihkussa käymisen mahdollisuudesta kylpyhuoneremontin aikana. Istuin ulkona vielä tunnin tai kaksi, katselin voikukkien kasvua ja soitin läheisilleni Suomeen.

Pesin pyykit ja siivosin tarvittavan. Kävin Mango's - ravintolassa, söin aivan upeita mereneläviä ja join loistavaa viiniä! Katselin ja kuuntelin ikkunan läpi ulkona kulkevaa St. Patrick's Dayn paraatia. Alkuun söin sieni-timjamikeittoa, pääruoaksi kampasimpukkaa ja merikrottia. Mango's ryntäsi heti kärkipaikoille paikallisten lempiravintoloiden joukkoon hinnastaan huolimatta. Viinitkit olivat loistavia: ensimmäinen valintani osui täysin nappiin, toinen ei aivan. Mutta vahinkoja sattuu: kuten myös tänään ostamani syrah -punaviinin kanssa. Alkuun en pitänyt siitä niinkään paljon kuin olisin toivonut (tietämättömille tiedoksi, että yleensä rakastan syrahia), mutta Lindt:n suklaan ja pehmeän jazzin kanssa se käy oikein hyvin.

Ensin urheillaan ja käydään melkein 6km:n lenkillä, tehdään vatsalihakset ja kaikki: ollaan kurinalaisia ja tehdään myös kotia ylläpitävät, tarpeelliset työt. Tämän jälkeen voikin syödä itsensä ähkyyn ja loikoilla hiukan epäterveellisesti. 

Sitä kutsutaan tasapainoksi.