Westportin kuulumisia

Töitä, paljon töitä. Uusi sesonki tekee tuloaan ja ihmisiä liikkuu tästä syystä enemmän. Se näkyy niin katukuvassa kuin töissäkin. Osittain tästä johtuen olen ollut väsynyt (eikä asiaa auta se, että meillä on yksi "oppilas" jälkiruokapuolella hommissa, joten opettajana oleminen vaatii myös normaalia enemmän aikaa, hermoja sekä voimia). Väsyminen näkyy pääasiassa aamuisin torkutteluna, viesteihin vastaamisen unohtamisena tai niiden pitämisenä lyhyinä sekä elämän hiljaisuutena. Pääasiassa tulen töiden jälkeen suoraan kotiin, joskus jaksan ja kerkeän käydä parilla työkavereiden kanssa - siis silloin kun heillä on rahaa ja aikaa.

Entäs töiden ulkopuolella?

Pari kertaa olen Marcon kanssa käynyt kahvilla tai autolla tutkimassa lähiympäristöä, kuten reittiä Croagh Patrick vuorelle. Useimmiten tällaiset vajaan tunnin mittaiset autoseikkailut ovat olleet ennen töitä, juuri sopivia piristämään päivää. Eräänä aamuna popitettiin ABBA:a yhdessä - se oli muutenkin vähän erilaisempi päivä. Nyt vain odottelen sellaista vapaapäivän aamua, jolloin on hyvä sää - jotta Marco voi viedä minut vuoren juurelle.

Muuten vapaapäivät menevät yleisesti ottaen ruokaa laittaessa, siivotessa, kahviloissa/ravintoloissa, ulkona olemisella tai omien projektien toteuttamisena. Tänään olen pessyt kohta jo kaksi koneellista pyykkiä, käynyt ruokakaupassa ja kaksi kertaa kahvilla. Kyllä, kaksi kertaa - ja vielä parin tunnin sisällä toisistaan.

Ulos lähtiessäni ajattelin, että haluan käydä kahvilla jossain minulle ennestään tuntemattomassa kahvilassa. Ensimmäinen pysäkkini oli siis Marlene's Chocolate Haven. Paljon erilaisia käsintehtyjä suklaakonvehteja ja muita herkkuja. Pidin kuitenkin sormeni erossa konvehdeista (toistaiseksi), joten yksi kaakao ja palanen mansikkakakkua. Paras kaakao mitä olen pitkään aikaan saanut, olihan siihen käytetty oikeaa suklaatakin - eikä kakkupalassakaan ollut moittimista. Poislähtiessä tosin hiukan hävetti, sillä kortilla ei voinut maksaa kuin päälle 10€ ostoksia, ja omani maksoi vajaa 5€. Kaikki pikkukolikot viisi, kaksi ja yksisenttisiä myöten tiskille ja aloitimme laskemisen. Onneksi kassaneidillä oli huumorintajua sekä kestävät hermot ja onneksi naisen laukku on ihmeellinen ulottuvuus. Lompakosta loppuivat kolikot kesken, mutta laukun pohjalta löytyi vielä muutama ylimääräinen kymmensenttinen. Juurikin sopivasti, taisin saada takaisin vielä 35 senttiä, eli voiton puolelle jäätiin! Hetken aikaa siinä tuli itsekseen naureskeltua, kun jälkeenpäin suuntasin nenäni kohti pankkiautomaattia. Ei pääse nolo tilanne heti toistumaan.

Hot Chocolate

Tämän jälkeen kävin ruokakaupassa hakemassa uuden vesipullon (paikallinen hanavesi on juotavaa, mutta talossani se ei maistu erityisen hyvältä) sekä kaksi nuudelikippoa, eli opiskelijadietin puolelle meni tänään. Kuitenkin ennen kotiin palaamista halusin käydä vielä syömässä jotain kunnollista, joten testasin toisen uuden paikan: Maple Moose. Kirkkaan osanssin oven takana oli samalla värillä sisustettu vohveli/kreppikahvila, joka tarjosi myös suolaisia tuotteita. Sisustuksesta puheenollen paikka on enemmänkin suunnattu pienille lapsille, mutta kai siellä hiukan aikuisempikin ihminen voi kerran viettää aikaansa. Itse asiassa se oli oikein mieltä piristävää, sillä jostain kumman syystä pientä väkeä ei löydy pubeista tai hotellimme keittiöstä. Sain siis hetken aikaa naureskella, kun lapset innoissaan syövät jäätelöä ja toinen leikkii "peekaboo" - leikkiä kahvitatätien kanssa. Myöskin päivän keitto ciabatan kanssa oli oikein maistuva.

Mutta ensimmäinen, irlantilainen nuudelikippo oli aika mauton.