Maa ja pilvet

Kiire. Täytyy keretä elämään - kokemaan kaikki mahdollinen. Kävelemme valitsemamme henkilön kanssa kaupungilla käsikkäin, kaivaten jotain. Paikkaa, aikaa, hetkeä. 

Ehkä löytäisimme etsimämme, jos vain jaksaisimme pysähtyä hetkeksi ja katsella ympärillemme.

Toivomme ja haluamme aina jotakin. Joskus jopa niin paljon, että emme osaa nauttia siitä, mitä meillä on sillä hetkellä. Selaamme puhelimen yhteystiedoista lisää seuraa tälle illalle, vaikka olisi huomattavasti hauskempaa, jos vain keskittyisimme seuraan jossa olemme valmiiksi - ja antaisimme sille kaikkemme. Etsimme mielenrauhaa ja tasapainoa teoista, muista ihmisistä, tapahtumista, jatkuvasta liikkeestä.

Milloin viimeksi olet istunut hetkeksi paikallesi ja ollut vain hiljaa, kuunnellut?

Ihmettelemme niitä ketkä eivät halua (meidän mielestämme) elämältä paljon. Kyllä he haluavat - hehän ovat suorastaan intohimoisia! Ihan niin kuin mekin: mutta eri asioista. Toisen suurin unelma voi olla adrenaliinin tavoittelu, matkustelu, seikkailujen etsintä - toisen intohimo on tasapainon ja rauhallisen, onnellisen elämän saavuttaminen. Kummatkin ovat samanlaisia intohimoja, samanlaisia unelmia, mutta aihepiiri on eri. Kummatkin ovat yhtä arvokkaita. Kokemukset ja onnellisuus pyörivät siis kaikkien mielessä, samalla kun hyvinvointi ja mielen levollisuus jäävät usein taka-alalle. Mutta onko järkeä olla onnellinen, jos koko ajan on levoton ja vailla tasapainoa?

Ihminen on kummallinen otus, sillä hyvin usein se haluaa erilaisia asioita elämältä. Ulkomaille lähtöä, uusia harrastuksia, uusia sosiaalisia ympyröitä - kaikkea mahdollista. Haluamamme asiat voivat vaihdella parin viikon välein. Mutta antavatko ne sinulle kuitenkaan sellaista mielenrauhaa, että koet seisovasi lujasti omilla jaloillasi, oman identiteettisi takana? Kaikki riippuu siitä, mitä haluamme vaalia kriisien keskellä ja vanhetessamme: lujaa maata vai hentoisia pilviä.

Syksyn lehdet havisevat tänään kauniisti tuulessa.