Kirjoja, musseleita ja kolme viikkoa

Nyt on valloitettu myös keittiön toinen, eli se lämmin puoli. On tullut tehtyä ja nähtyä niin uusia kuin vanhoja juttuja, aina perunan kuorimisesta baariruokien nostamiseen. Mukavaa on ollut.

Vaikka toisinaan epäilenkin työtovereitteni mielenterveyttä, hyvässä mielessä.

Kolme päivää on tehty töitä vaihdon jälkeen, sitten iski kaksi päivää vapaata. Eilen kävimme kaupungilla, löysimme uusia kauppoja ja tuli ostettua taas kaappi täyteen ruokaa - ja muuta hauskaa. Esimerkiksi kävimme eräässä kirjakaupassa, missä oli lasten leluista ruokakirjoihin, pelikortteihin ja suklaisiin - kaikki!
Sieltä kuitenkin tarttui mukaan pari kirjaa (per nenä) ja näin ollen voin ylpeänä näyttää teille kuvan uudesta raamatustani (sekä vapaa-ajan lukemisesta). Kirjatkaan eivät täällä ole hirmuisen kalliita, varsinkaan ostoksien laatuun nähden!

Vapaa-ajan lukemista sekä minun pyhä kirjani.

Cooking Ingredients - a practical guide to choosing and using world foods. Tämä sisältää mm. päälle 10 aukeamaa pelkkiä juustoja, lajiteltuina koviin, puolikoviin ja pehmeisiin - puhumattakaan siitä, että ne ovat luokiteltu maittain. Vinkkinä kotikokkaajille: tuon kirjan avulla pääsee aika pitkälle. Sisältö kattaa nimittäin kaiken merenelävistä & maailman kaloista ruoanlaittotekniikoihin, erilaisiin lihaleikkauksiin ja makkaroihin, vihanneksiin, pastoihin, oliiviöljyihin ja mausteisiin - puhumattakaan suklaasta. 

Edellytyksenä hankkimiseen: halu oppia ruoanlaittoa sekä englannin kielen taitaminen.

Sittemmin illasta pidimme kahden kesken pienet illanistujaiset. Mikäs sen mukavampaa, kuin juoda strongbow:a ja istua toisen kainalossa. Sekä pelata korttia.

Uudenlainen UNO -pelikortti ;) Tällä kortilla voittaa pelin!

Tänään tuli käytyä jälleen kylpylässä ja juteltua erään miehen kanssa. Miten käy, kun keski-ikäinen mies kysyy: "Where are you from?", kun hän on kuullut teidän puhuvan vieraan maan kieltä? Lopputulos on se, että saat tietää miehen olevan alunperin USA:sta, Boston NY:stä, mistä hän on muuttanut joskus Idahoon ja nykyään hän asuu Foxfordissa, Irlannissa. Hänellä on italialainen isoäiti, hän rakastaa isoäitinsä kokkauksia, ja on sen takia joutunut opettelemaan itse ruoanlaittoa. Puhutte ruoanlaitosta ja ruoanlaittoon liittyvistä kielikysymyksistä jonkin tovin.

(Tähän väliin sanon, että sain juuri hämmentävimmän tekstiviestin vähään aikaan: "Onko se pullo nyt täysi vai tyhjä?"

Siis häh?)

Kuitenkin, sittemmin puhut miehen kanssa suomalaisesta kielestä/kielistä, kuinka Suomessa opetellaan puhumaan englantia jo 9-vuotiaana, mistä johtuu, että mies sanoo englantisi olevan hyvää. Puhutte myös skandinaavisesta kieliperheestä ja vertaat suomea ruotsiin, norjaan, islantiin ja tanskaan kertoen samalla kielien eroista. Kuulet, kuinka USA:ssa ei yleensä jakseta opetella muuta kuin englantia. Mainitset sivulauseessa Suomalaisen koulutussysteemin kielten kanssa, kun kerrot miten Suomessa monet opettelevat puhumaan useampia kieliä. Kuulet kysymyksen, onko Suomi Ruotsin ja Norjan välissä, minkä uskomuksen korjaat toteamalla, että Suomi onkin Ruotsin ja Venäjän välissä. Tämän jälkeen puhutte hetken Ukrainan tilanteesta ja jatkatte puhumalla kaikkea diipadaapaa ja small talkia, mitä kaikkea et edes muista. Miehen täytyy lopulta lähteä, jolloin mielikuvaksesi jää, että mikä mukava, vanhempi mies - jolla taisi olla oikeasti kiinnostusta Suomalaiseen kulttuuriin.

Päivä jatkui sillä, että kävimme kaupungissa hankkimassa pari unohtunutta asiaa. Mukaan tarttui mm. rannekello, löysimme myös jälleen uusia paikkoja - aivan upean näköisiä. Kävelimme nimittäin myös pikkukaduilla/-kujilla, jotka ovat aivan keskustan tuntumassa. Upean näköisiä kahviloita ja ravintoloita.

Kaupunki on aikalailla sekaisin St. Patrick's Dayn takia, joten oli hiukan hankalaa löytää taksia, joka toisi meidät takaisin hotellille. Kuitenkin saimme kyydin, minkä jälkeen söimme hiukan paikallisia mereneläviä sekä muutamaa juustoa.

Erittäin halpoja, tuoreita ja hyviä.

Enää 3 viikkoa jäljellä. Aika kuluu nopeasti.