Tärkeä päätös - et ole yksin!

Viimeaikoina on ollut taas hiukan hommia, joten juurikaan ei ole ollut mistä kirjoittaa. Toki voisin kirjoittaa työssäoppimispaikasta ja joululahjaongelmista, mutta haluan kertoa jostain tärkeämmästä. Kuten siitä, miten tein juuri tänään yhden ehkä elämäni isoimmista ja tärkeimmistä päätöksistä.

Juttelin tänään ystäväni kanssa, jolla on 12-vuotias, koulukiusattu poika. Koulukiusaamisen vaikutukset ovat alkaneet näkymään huonontuneissa arvosanoissa ja käytöksessä, johon häntä yllytetään kiusaamisen ohella. Kuulostaa samalle, mitä kuulee melkein kaikkialla, eikö vain? Kuten myös se, että yrittää olla kaveri kiusaajansa kanssa, jotta hän ei enää kiusaisi? Kiusaajan vanhemmat eivät ehkä usko, että heidän lapsensa voisi tehdä mitään sellaista ja onko koulukaan huomannut mitään erikoista, ehkä ei. 

Minun täytyy vain tehdä jotain.

Olen kuullut satoja kertoja, kun ystäväni ovat puhuneet kiusattuna olemisesta ja kuinka se on heihin vaikuttanut. Niinpä tein tänään päätöksen: haluan puhua tälle pojalle kiusaamisesta, kiusattuna olemisesta sekä oikeiden päätöksien tekemisestä, mitkä saattavat lopettaa kiusaamisen: antaa mahdollisuuden ulospääsyyn. Itse voin antaa tytön näkökulman, mutta en pojan. En tiedä, miten paljon nämä maailmat poikkeavat, kun puhutaan tästä ulospääsystä. Sen takia olen pyytänyt muutamaa erittäin hyvää ystävääni, keillä on ehkä tarkempia näkemyksiä tästä toisesta puolesta. Toivon, että poika haluaa jutella ja että voimme auttaa. Hän ei saa kuvitella olevansa yksin - vailla tukea. En tiedä toimiiko se, mutta ainakin voimme yrittää, sillä se ei ole hukkaan heitettyä aikaa. Mikään hetki, jolloin taistelet kiusaamisen tai rasismin puolesta, ei ole merkityksetön. 

Täytyy taistella, koska vaikka et voisi muuttaa omaa menneisyyttäsi, voit muutta jonkun toisen tulevaisuuden.

Sillä minä en kestä enkä halua sitä, että kukaan joutuisi kiusatuksi. Kiusaaminen tuntuu nykyään olevan surullinen tosiasia ja kuuluvan osaksi aikuiseksi tulemista, vaikka kukaan ei sitä ansaitse. Ei kukaan. Siksi haluaisinkin, että mikäli ihmiset huomaisivat kiusaamista niin työpaikalla, koulussa kuin muuallakin, siihen puututtaisiin: oltaisiin rohkeita. Annettaisiin kiusatuille tukea, vaikka sitten keräämällä iso joukko vastaavaa kokeneita kokoon ja puhumalla asiasta yhdessä. Nykyään näkee myös näitä nykyajan mahdollistamia tapoja, että ajatukset ja tunteet kootaan videolle, mikä julkaistaa muulle yhteisölle. Jokainen tavallaan, mutta kaikilla on yhteinen päätavoite mielessä.

Kaikki alkaa yhdestä ihmisestä.

Yksi ihminen, joka päättää tehdä asialle jotain. Ehkä hän ei pysty tekemään paljoa, mutta aina voi yrittää. Koska se tieto, että voit muuttaa ainakin yhden ihmisen elämän - AINAKIN yhden. Se on tärkeää. Ja se voi muuttaa myös omia arvoja: saada miettimään, mitkä asiat elämässä ovat oikeasti tärkeitä. 

Mitä sinä teet kiusaamista vastaan?