Pienet onnenkappaleet - hymy kasvoillasi

Ne ihanat pienet sanat, mitä voisi sanoa toiselle.

Joskus tuntuu, että ihmiset unohtavat oman onnellisuutensa. Vaikka heillä on kaikki hyvin, he kulkevat kaupungilla naama katukiveykseen päin. Vain silloin tällöin tuntuu, että tulee jotain elämää piristävää - kuten kimppu tulipunaisia ruusuja. Mutta kohta ne kuihtuvat jälleen tummanharmaaksi massaksi, mitä muukin elämä tuntuu olevan.

Sitä vain turtuu omaan arkeensa ja arkiseen onnellisuuteensa, kunnes jostain tulee terävä muistutus. Monet lukevat Iltalehdestä kauheita onnettomuuksia ja suurin osa varmasti ajattelee: "Kuinka kauheaa, onneksi lähipiirini on ollut vielä turvassa." Eikä montakaan viikkoa, kun useimmat tapaukset unohdetaan, jolloin jälleen kuuluu voivotusta omasta elämästä.

Muista sanoa rakkaimmillesi, kuinka tärkeitä he ovat sinulle.

Kaikki kiire, stressi, ihmissuhteiden hankaluus ja arkinen tylsyys - puhumattakaan alitajunnassa piilevästä pelosta rakkaidensa menettämisestä - tuntuu harmaannuttavan liikaa ihmisten arkea. Pieniä, suloisia ja ihania asioita ei enää muisteta tai jakseta tehdä toiselle, eikä niitä huomaa enää arjestakaan etsiä. Ei edes sitä pientä, kaunista ja haurasta kuurankukkasta oman huoneen ikkunasta.

Valo taittuu ikkunasta onnen hetkeen jokaiseen.

Tulipunaiset ruusut kukkivat pidempään kuin mitä odotit, näet rakkaasi nukkuvan rauhallista unta, ihmiset juovat onnellisina kuumaa kahvia tai kaakaota kahvilassa - on olemassa niin monia arkisia, pieniä ja onnellisia asioita, mitä ei aina huomaa. Ja yleisin perustelu tällekin on, että on paljon asioita tehtävänä ja kiire. Oletko koskaan kokeillut ottaa omaa aikaa kiireiseen päivään pysähtymällä? Käymällä rauhassa kahvilla tai istumalla puiston penkille katsoaksesi muiden kiirettä?

Upota kädet pussilliseen viljanjyviä ja tunne ne ihollasi.

- Amelie

Tietysti aina voi syyttää myös jaksamisen puutetta, mikä estää tekemästä pieniä asioita. Oletko koskaan kokeillut tuntemattomalle hymyilemistä kahvilassa? Entä toiselle aamiaisen tuomista vuoteeseen, ihan ilman mitään syytä - puhumattakaan siitä, että sanoisit täysin ventovieraalle ihmiselle: "Hei. Anteeksi, että häiritsen. Halusin vain sanoa, että olet todella kaunis"? Jotkut näistäkin saattavat vaatia enemmän henkisiä kuin fyysisiä ponnistuksia, varsinkin, jos vieraalle ihmiselle pitäisi puhua. Kuinka harvoin sitä muistaakaan, miten hyvä mieli näistä tulee itsellekin - ja kuinka yksi teko, joka on lähtöisin omasta itsestä - voi pelastaa omankin päivän.

Pihamaalla katson, miten kaunis voikaan olla maa.

Kokeile joskus. Hymyile vastaantulevalle - osoita huomiota ja ystävällisyyttä myös ihmisille, keitä et tunne. Älä arvioi ketään pelkästään huhupuheiden perusteella. Soita tädeillesi, sedillesi ja isovanhemmillesi: kysy kuulumisia. Ja kenties löydät jälleen sen pienen asian, mikä tuo veikeän hymyn kasvoillesi näin marraskuussa.

Muistan vielä ventovieraan ilmeen ja vastahymyn kahvilassa, sekä mille tuntuivat täysin tuntemattoman ihmisen sanat. Joskus vielä vien aamiaisen tuonne toiseen huoneeseen ja ehkä - ehkä minä vielä joskus uskallan antaa ventovieraalle ihmiselle tulipunaisen ruusun, koristeltuna ihanilla sanoilla.