"Muista aina liikenteessä..."
Pitkästä aikaa olisi asiaa, vaikka en ihan Karposta käykään. Asia on aiheuttanut turhautumista jo pitkään, ja eilisen tapahtuma antaa tälle lisää vauhtia. Eli mikäli koet osaavasi nämä asiat ja tunnet itsesi niin loistavaksi etkä kestä pientäkään kritiikkiä, älä edes vaivaudu. Eli liikenteestä olisi kysymys.
Monet pitävät itseään aivan loistavana kuskina ja jotkut sitä ovatkin. Näitä löytyy niin nuorissa kuin aikuisissakin, kuten myös vanhemmassa väestössä. Mutta on myös toisenlaisia kuskeja, joilla tietynlainen tilan antaminen ja ystävällisyys yleensä unohtuvat, kun ratin taakse istutaan. Hiillostetaan edessä ajavia, ajetaan päälle 20km/h yli- tai alinopeutta (kyllä, kumpikin on rike). Iloissani olen monta kertaa todennut, että nykyään autoilijat antavat hiukan enemmän tietä jalankulkijoille ja pyöräilijöille. Monesti itse kiitän näitä ihmisiä hymyllä ja käden heilauttamisella, itsekin pyrin ajaessani antamaan tarvittaessa tietä.
En pidä itseäni maailman parhaimpana kuskina, sillä opittavaa on vielä paljon ja virheitä tulee joskus. Mutta silti sanoisin olevani hyvä: autokortti on ollut noin 1½ vuotta ja kilometrejä tuli jo ennen 2. vaihetta päälle 10 000, prätkällä alkaa kolmas kesä ja yhteensä on melkein 4 000 tullut ajettua, joten osaan katsoa tätä myös moottoripyöräilijöiden näkökulmasta. Hiukan on kaksi- ja nelipyöräisillä tullut harjoiteltua myös ennen kouluja. Jonkinnäköistä varmuutta ajamiseen on, varsinkin tutuilla teillä. Ojassa on pyörähdetty kerran, mutta onneksi kenellekään ei käynyt mitään. On tullut myös ajettua erilaisilla autoilla, joten monipuolista kokemusta löytyy siltäkin osalta. Pyrin pitämään turvavälit ja välttämään hiillostamista, enkä ajele sen kummoisemmpin suurempia ali- tai ylinopeuksia.
Ensinnäkin hiillostaminen ja perässä roikkuminen on suoraan sanottuna hanurista. Kaupunkialueella sen jotenkin ymmärtää, jos on 5-10m välit. Kahta metriä en ymmärrä, vaikka kuinka näkisi edellä ajavan yli. Maantiellä se 10m on liian pieni, varsinkin pimeällä, jolloin - kokemuksen äänellä kertoen - takana ajavan valot voivat heijastua erittäin ikävästi sivupeileistä silmiin. Tämä ei pelkästään heikennä näkyvyyttä vaan aiheuttaa myös niitä muita vaaratilanteita, mistä monta kertaa ollaan kuultu ajokoulussa ja luettu lehdistä. Ajaessa olisi kiva saada sitä tilaa, liikennevaloissa ja pysähdyksissä saa olla sitten vaikka siinä 30cm etäisyydellä jos välttämättä tahtoo.
Lisäksi monella tuntuu olevan tapana nähdä punaista, mikäli näkee jossain moottoripyörän tai autokoulun auton. Heti pitää päästä ohi, hinnalla millä hyvänsä, vaikka he noudattavat liikennesääntöjä siinä missä muutkin ja ajavat ihan oikein. Autokoululaisille on hyvä antaa saman verran tilaa kuin muillekin. Moottoripyörä taas vie ihan saman verran tilaa kuin auto, kallistuksineen kaikkineen. Eli ohittamisetkin - minkä tahansa auton, kaksipyöräisen tai jaloin kävelevän - mielellään isommalla välimatkalla kuin puoli metriä tai alle, ettei vahinkoja satu. Kaksi ystävääni joutuivat kerran skootterilla onnettomuuteen, koska auto ohitti liian läheltä. Kerran eräs pariskunta halusi ilmiselvästi työntää prätkäni mäen yli autollaan, kun puskuri nuoli pyörän perää.
Mutta erityisesti haluaisin kiinnittää huomiota myös siihen, mitä voisi tehdä asioille myös jalankulkijana. Sen kerran kun auto sinut päästää ensin, kiittäminen on kohteliasta - vaikka kuinka autoilijoiden pitäisi päästää aina jalankulkijat ensin. Toiseksi suosittelen pitämään huolta myös ihmisistä, ketkä kulkevat kanssasi tai lähelläsi omia polkujaan. Että tarvittaessa olet valmis varoittamaan muita tai kiskomaan heidät mahdollisesta tapaturmasta pois.
Eilen nimittäin ajoin polkupyörällä reipasta kävely/hölkkävauhtia loivaan ylämäkeen, kun huomasin 10m päässä olevan naisen ystävänsä kanssa sekä mukana olevan pienen tytön, joka poukkoili minne sattuu. Tätä taaperoista kiellettiin poukkoilemasta niin, ettei mitään sattuisi eikä hän olisi kenenkään tiellä. Ollessani vajaan kahden metrin päässä tytöstä, tämä lähti juoksemaan pyöräni alle, huomaamatta ollenkaan muita tai sitä, mitä oli tapahtumassa. Äiti kerkesi reagoimaan samaan aikaan kuin minäkin, toistamalla sanaa "Varo!" ja pysäyttämällä tytön etenemisen, samaan aikaan kun itse kerkesin painamaan jarrua ja väistämään juuri ja juuri. Yllättävä tilanne, mutta onneksi ei käynyt kuinkaan. Ja kyllä, ihmisen reagoimisaika on yllättävän pitkä. Ja jälleen tänään samaa reittiä polkiessani, meinasi hiukan vanhempi tyttönen peruuttaa kävellen pyöräni alle - taas. Mutta jälleen vältettiin yksi tilanne lisää.
Eli silmät auki liikenteessä. Vaikka koulut loppuvat, niin monet pienet liikkuvat tuolla ulkona ihan muuten vain, vapaa-aikanaan. Ja jotta tapaturmilta vältyttäisiin, olisi kiva jos me hiukan vanhemmat ihmiset varautuisimme tarvittaessa tosiaan varoittamaan tai jopa pelastamaan vaaratilanteilta - tai miksei pienemmätkin voi! Myös ennaltaehkäiseminen on hyvä ratkaisu, varsinkin jos onnettomuuspaikalle satutte - eli kolmiota tien reunaan tarvittaessa! Todennäköisesti jokainen meistä joutuu joskus kohtaamaan liikenneonnettomuuden joko sivustakatsojana, paikalletulijana tai ihan silmästä silmään, joten vältetään näitä ensimmäisiä tai useampia kertoja, jooko?
Tämmöistä asiaa oli "Karpolla" tänään :)
Monet pitävät itseään aivan loistavana kuskina ja jotkut sitä ovatkin. Näitä löytyy niin nuorissa kuin aikuisissakin, kuten myös vanhemmassa väestössä. Mutta on myös toisenlaisia kuskeja, joilla tietynlainen tilan antaminen ja ystävällisyys yleensä unohtuvat, kun ratin taakse istutaan. Hiillostetaan edessä ajavia, ajetaan päälle 20km/h yli- tai alinopeutta (kyllä, kumpikin on rike). Iloissani olen monta kertaa todennut, että nykyään autoilijat antavat hiukan enemmän tietä jalankulkijoille ja pyöräilijöille. Monesti itse kiitän näitä ihmisiä hymyllä ja käden heilauttamisella, itsekin pyrin ajaessani antamaan tarvittaessa tietä.
En pidä itseäni maailman parhaimpana kuskina, sillä opittavaa on vielä paljon ja virheitä tulee joskus. Mutta silti sanoisin olevani hyvä: autokortti on ollut noin 1½ vuotta ja kilometrejä tuli jo ennen 2. vaihetta päälle 10 000, prätkällä alkaa kolmas kesä ja yhteensä on melkein 4 000 tullut ajettua, joten osaan katsoa tätä myös moottoripyöräilijöiden näkökulmasta. Hiukan on kaksi- ja nelipyöräisillä tullut harjoiteltua myös ennen kouluja. Jonkinnäköistä varmuutta ajamiseen on, varsinkin tutuilla teillä. Ojassa on pyörähdetty kerran, mutta onneksi kenellekään ei käynyt mitään. On tullut myös ajettua erilaisilla autoilla, joten monipuolista kokemusta löytyy siltäkin osalta. Pyrin pitämään turvavälit ja välttämään hiillostamista, enkä ajele sen kummoisemmpin suurempia ali- tai ylinopeuksia.
Ensinnäkin hiillostaminen ja perässä roikkuminen on suoraan sanottuna hanurista. Kaupunkialueella sen jotenkin ymmärtää, jos on 5-10m välit. Kahta metriä en ymmärrä, vaikka kuinka näkisi edellä ajavan yli. Maantiellä se 10m on liian pieni, varsinkin pimeällä, jolloin - kokemuksen äänellä kertoen - takana ajavan valot voivat heijastua erittäin ikävästi sivupeileistä silmiin. Tämä ei pelkästään heikennä näkyvyyttä vaan aiheuttaa myös niitä muita vaaratilanteita, mistä monta kertaa ollaan kuultu ajokoulussa ja luettu lehdistä. Ajaessa olisi kiva saada sitä tilaa, liikennevaloissa ja pysähdyksissä saa olla sitten vaikka siinä 30cm etäisyydellä jos välttämättä tahtoo.
Lisäksi monella tuntuu olevan tapana nähdä punaista, mikäli näkee jossain moottoripyörän tai autokoulun auton. Heti pitää päästä ohi, hinnalla millä hyvänsä, vaikka he noudattavat liikennesääntöjä siinä missä muutkin ja ajavat ihan oikein. Autokoululaisille on hyvä antaa saman verran tilaa kuin muillekin. Moottoripyörä taas vie ihan saman verran tilaa kuin auto, kallistuksineen kaikkineen. Eli ohittamisetkin - minkä tahansa auton, kaksipyöräisen tai jaloin kävelevän - mielellään isommalla välimatkalla kuin puoli metriä tai alle, ettei vahinkoja satu. Kaksi ystävääni joutuivat kerran skootterilla onnettomuuteen, koska auto ohitti liian läheltä. Kerran eräs pariskunta halusi ilmiselvästi työntää prätkäni mäen yli autollaan, kun puskuri nuoli pyörän perää.
Jos sinun on välttämättä ajettava ylinopeutta, niin tee se vaarantamatta toisia. Sinähän ne sakot maksat, jos sellaiset saat. Tai kun.
Yksin jos välttämättä haluaa vaarantaa henkensä, niin kukaan ei ole estämässä. Mutta älä ota niskoillesi ystäviesi tai tuntemattomien halvaantumisia tai turhia kuolemia.
Mutta erityisesti haluaisin kiinnittää huomiota myös siihen, mitä voisi tehdä asioille myös jalankulkijana. Sen kerran kun auto sinut päästää ensin, kiittäminen on kohteliasta - vaikka kuinka autoilijoiden pitäisi päästää aina jalankulkijat ensin. Toiseksi suosittelen pitämään huolta myös ihmisistä, ketkä kulkevat kanssasi tai lähelläsi omia polkujaan. Että tarvittaessa olet valmis varoittamaan muita tai kiskomaan heidät mahdollisesta tapaturmasta pois.
Eräs päivä varoitin ystävääni bussista, jota hän ei nähnyt. Emme päässeet koristamaan isoja, sinivalkeita kylkiä.
Eli silmät auki liikenteessä. Vaikka koulut loppuvat, niin monet pienet liikkuvat tuolla ulkona ihan muuten vain, vapaa-aikanaan. Ja jotta tapaturmilta vältyttäisiin, olisi kiva jos me hiukan vanhemmat ihmiset varautuisimme tarvittaessa tosiaan varoittamaan tai jopa pelastamaan vaaratilanteilta - tai miksei pienemmätkin voi! Myös ennaltaehkäiseminen on hyvä ratkaisu, varsinkin jos onnettomuuspaikalle satutte - eli kolmiota tien reunaan tarvittaessa! Todennäköisesti jokainen meistä joutuu joskus kohtaamaan liikenneonnettomuuden joko sivustakatsojana, paikalletulijana tai ihan silmästä silmään, joten vältetään näitä ensimmäisiä tai useampia kertoja, jooko?
Tämmöistä asiaa oli "Karpolla" tänään :)
Kommentit
Lähetä kommentti